Disney-kuukausi, päivät 30 & 31: Miten Disney on vaikuttanut elämääsi & Suosikkilopetuksesi

 Maaliskuussa vietetään täällä Tuulen Väreissä Disney-kuukautta haasteen merkeissä. Eli kuukauden jokaisena päivänä tulee lyhyehkö postaus haasteen esittelemän teeman merkeissä. Tänään puhutaan siitä, miten Disney on vaikuttanut elämääni sekä suosikkilopetuksestani.

30: Miten Disney on vaikuttanut elämääsi?

Kuten varmaan monella ikäiselläni, Disneyn elokuvat kuuluivat omalla kohdallani kiinteänä osana lapsuuteen. Ollessani pieni 101 Dalmatialaista oli kovin leffa ikinä, ja olenkin jo kertonut että Hiidenpata jätti ikuiset traumat mieleeni. Meillä oli kotona myös paljon Disney-aiheista tavaraa, figuureja, pehmoleluja ja astioita. Pelasimme myös pikkuveljen kanssa Disney-aiheisia tietokonepelejä. Kuuluimme Disney-aiheiseen Lasten omaan kirjakerhoon, ja meillä oli lukuisia kerhosta hankittuja kirjoja. Rehellisesti sanottuna minun olisi vaikea kuvitella lapsuuttani ilman Disneyn hahmoja ja elokuvia, vaikka itse asiassa varsinaisia klassikoita meillä ei ollutkaan kovin montaa. Lapsena tutuimmaksi tulivat perinteiset prinsessaelokuvat, eli Lumikki, Tuhkimo ja Ruusunen, sekä Aristokatit ja Topi ja Tessu. 90-luvun klassikoista meillä oli ainoastaan Leijonakuningas ja Bernand ja Bianca Australiassa.

Disney ei ole myöskään koskaan tainnut edes kunnolla poistua elämästäni. Kun elokuvien katselu jäi teini-ikäisenä vähän vähemmälle, niin tapasin tuijotella Disney Channelin ohjelmia, ja myöhemmin lukiossa aktiivinen animaatioelokuvaharrastus palasi taas. En tietenkään ole aina ollut järkevä, esimerkiksi muutama vuosi sitte minulle avautui mahdollisuus käydä Pariisin Disneylandissa enkä mokoma mennyt!

Mutta se merkitys elämässäni? Enpä oikeastaan tiedä. Ensimmäinen asia, mihin sanoisin Disneyn itsessäni vaikuttaneen, on estetiikantaju. Arvostan suunnattomasti länsimaista animaatiota ja Disney on antanut tälle kasvot. Lisäksi olen viettänyt Disneyn kanssa monta mukavaa hetkeä, itseasiassa kiinnostus animaatioon on asia joka yhdistää minut erääseen ystävääni, jonka kanssa olemme muuten aika erilaisia. Se on myös puheenaihe, joka harvoin jättää ihmisiä kylmäksi: me kun kuitenkin olemme Disney-sukupolvi. Ehkä voisin myös kliseisesti sanoa, että Disney on myös valanut uskoa unelmiin.

Jos minulle ikinä siunaantuu lapsia, niin haluan ehdottomasti tarjota lapsilleni myös mahdollisuuden kasvaa yhdessä Disneyn kanssa. Ehkä siinä on lopulta Disneyn suurin merkitys: se onnistuu tarjoamaan tuttua taikaa yhä uusille sukupolville.

31: Suosikkilopetukseksi

Loppuun vielä vähän juttua lopetuksista. Kerrottakoon tähän vielä sellainen asia itsestäni, että minulla on fiksaatio katkeransuloisiin lopetuksiin. Kirjoitan paljon omiakin tarinoita ja niillekin on tyypillistä päättyä haikeuteen ja suruun. Vaikka onnellinen loppu on yksi Disneyn tavaramerkeistä enkä ollenkaan soisi heidän luopuvan tästä perinteestä, niin sanoisin silti että haikeat lopetukset ovat eniten mieleeni.

Ehkä eniten minuun vetoaa Topin ja Tessun lopetus. Elokuva on muutenkin höystetty kiinnostavalla draamallaa. ja lopetus kruunaa mielestäni kaiken. Lopussahan Topi joutuu karhun ahdistelemaksi, ja Tessu ja Aatu Remunen pelastavat hänet. Aatu kuitenkin tähtää aseensa Topiin, mutta Tessu asettuu puolustamaan häntä, vanhan ystävyyden merkiksi. Tämän jälkeen ystävysten tiet eroavat lopullisesti, kuten katsoja hyvin ymmärtää vaikka sitä ei ääneen sanota. Loppu ei suoranaisesti ole onneton, sillä sekä Topi ja Tessu ovat löytäneet omat paikkansa elämässään, mutta haikeutta siinä on vaikka muille jakaa. Tarinalla tuntuu olevan syvällinen opetuskin: vaikka elämä olisi johdatellut ystävykset erilleen, niin silti toista voi yhä kunnioittaa ja hyviä muistoja vaalia.