Pahikset ovat ihania! Disneyltä löytyy pahiksia moneen lähtöön: absoluuttisen pahoja julmureita, kieroilevia kylänmiehiä ja pehmeän vinksahtaneita antipahiksia. Pahiksilta ei usein vaadita samanlaista hahmokehitystä kuin päähahmoilta: tärkeämpää on uskottavuus ja hyytävyys.
Omaksi lempipahikseksi nimeäisin lopulta, pitkällisen mietinnän jälkeen, Leijonakuninkaan Scarin. Ensinnäkin hänellä on pahikseksi aika paljon taustaa: hän on hallitsevan kuninkaan Mufasan pikkuveli ja juonittelee saadakseen tämän paikan itselleen. Lisäksi hän ei myöskään ole mikään turha säätäjä, vaan hänellä on oma hyeenojen armeija, jota hän "Kruunun saan" -laulun aikana komentaa kuin mikäkin sotapäällikkö. Hyeenat eivät ole vain aivottomia Scarin seuraajia, vaan heille on sopimuksesta etua, sillä Scar lupaa pitää huolta hyeenojen ruokapuolesta jos he auttavat häntä valloittamaan Jylhämaan. Jo nämä ominaisuudt tekevät Scarista huomattavasti realistisemman pahiksen kuin monesta muusta Disneyn kelmistä, sillä hänellä on motiivi ja myöskin oikeasti omaa valtaa.
Scarissa karmaisee hänen puhdas häikäilemättömyytensä: hän murhaa veljensä kylmäverisesti, vierittää syyt lapsen niskoille ja yrittää tappaa vielä hänetkin. Kaiken jälkeen hän teeskentelee olevansa murheissaan sukulaistensa kuolemasta. Scarin tapa teeskenelleä katuvaa nousee elokuvassa esille useamman kerran, ja se tekee hänestä kiinnostavan manipulatiivisen kaverin. Lopussa hän on valmis kääntämään selkänsä liittolaisilleenkin, ja saa siksi varsin raadollisen lopun näiden kynsissä. Hänessä ei tunnu olevan mitään hyvää. Jatko-osassa Scarin taustaa avataan vielä lisää, mutta itse en henkilökohtaisesti koskaan innostunut Leijonakuningas II -elokuvan uudesta juonikuviosta, jossa Scarilla oli oma lauma jossain. Se ei mielestäni edes sovi ykkösen jatkumoon.
Lopuksi annan vielä kunniamaininnan toiselle pahikselle. Kun olin kuuden vanha, katsoin ekaa kertaa Hiidenpadan. Tai no, osan siitä, nimittäin Hornansarvi oli minusta niin pelottava etten kestänyt katsoa leffaa loppuun. Tuo sarvipäinen kammotus traumatisoi minut useamman vuoden ajaksi! Vaikka Hornansarvi ei olekaan mikään lempipahikseni, niin hän saakoon pelottavimman pahiksen kunniamaininnan. Lisäksi katsoin Hiidenpadan ensimmäistä kertaa vaarini kanssa joka siirtyi ajasta ikuisuuteen aika lailla tasan vuosi sitten, ja näin ollen Hornansarvi muistuttaa minua jollain kierolla tavalla myös hänestä :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti