keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Disney-kuukaisu, päivä 5: Lempiprinssisi

 Maaliskuuta vietetään täällä Tuulen Väreissä Disney-kuukautta haasteen merkeissä. Eli kuukauden jokaisena päivänä tulee lyhyehkö postaus haasteen esittelemän teeman merkeissä. Tänään puhutaan suosikkiprinsessistäni.

Ensimmäisissä Disneyn prinsessaelokuvissa prinssit olivat mielestäni hyvin vahvasti alistettu juonenkulun välineiksi eikä heillä ollut varsin suurta sisältöä hahmoina. Prinssien kehittyminen polkaistiin mielestäni käytiin kunnolla vasta elokuvassa Kaunotar ja Hirviö, jossa Hirviön kokema hahmonkehitys oli koko elokuvan suola. Sitä seurannut Aladdin on toistaiseksi ainoa virallinen prinsessaelokuva, jossa prinssi itseasiassa on päähenkilö.



Ehkä juuri tästä syytä nostaisinkin itse Aladdinin lempiprinssikseni. Häntä kuvataan elokuvassa sanoilla "hiomaton timantti": vaatimattoman ulkokuoren alla on puhdas ja hyvän sydän. Aladdinin lähtökohdat eivät ole parhaat mahdolliset, hän on koditon orpopoika jolla ei ole varaa edes ruokaan ja joutuu sen vuoksi turvautumaan varasteluun. Jasmin tapaa hänet ensimmäisen kerran karatessaan palatsista ja tämän kohtaamisen jälkeen Aladdin alkaa haaveilemaan tullakseen prinssiksi. Se onnistuukin sen jälkeen, kun hän saa käsiinsä taikalampun, jossa asuu toiveita toteuttava Henki.

Aladdinin toiminta ei aina ole täysin fiksua eikä ihan oikeudenmukaistakaan. Prinssiksi muututtuaan hän kokee tarpeelliseksi esittää machompaa kuin oikeasti on ja valehdella Jasminille. Hän ahdistuu tajuttuaan mikä on prinssiksi tulon hinta ja meinaa sen takia pyörtää Hengelle antamansa lupauksen. Hän ei ole mikään täydellinen hahmo ja se onkin syy, mikä tekee hänestä niin inhimillisen ja samaistuttavan. Kaikki meistä tekevät huonoja valintoja, ja lopulta Aladdinkin saa ystäviensä avustuksella korjattua tekemänsä mokat. Kaiken kaikkiaan Aladdin ei ole mikään kiiltokuvaprinssi vaan ilahduttavan epätäydellinen hahmo josta en vain voi olla pitämättä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti