Disney-kuukausi, päivä 26: Surullisin kohtaus.

Maaliskuussa vietetään täällä Tuulen Väreissä Disney-kuukautta haasteen merkeissä. Eli kuukauden jokaisena päivänä tulee lyhyehkö postaus haasteen esittelemän teeman merkeissä. Tänään puhutaan surullisimmasta kohtauksesta. 

Minuun vetoavat kovasti perheestä kertovat tarinat, ja siksi olenkin iloinen että perhekeskeisyys on ollut selvässä nousevassa kurssissa Disneyn elokuvissa. Kaikista sydäntä särkevimmät kohdat taitavatkin omalla kohdallani liittyä jollain tavalla perhesuhteisiin: Mufasan kuolema, "Baby Mine" -laulu, Topin ja Hilman hyvästit... Perhe on monille todella tärkeä asia, ja Disneyn elokuvissa sen merkitystä on usein tutkiskeltu monellakin eri tavalla.

Lilo & Stitch on mielestäni yksi Disneyn syvällisimpiä elokuvia erityisenä siinä mielessä, että vaikka monet Disneyn päähenkilöistä ovat orpoja ja kärsivät yksinäisyydestä ja ulkopuolisuudesta, niin Lilon hahmossa on kaikista vahviten tuotu esiin se, miten nämä asiat voivat vaikuttaa ihmiseen: häiriökäyttäytymisenä ja masentuneisuutena. Elokuvan alussa Lilo kärsii yksinäisyydestä ja toivoo itselleen edes yhtä ystävää. Myös avaruuskoe Stitch on yksinäinen: Lilon tapaaminen laukaisee hänessä suuren eksistentiaalisen kriisin. Lilon ja Stitchin ystävyys on kuvattu molemminpuolisesti eheyttävänä, mutta matka tähän on pitkä eikä kovin helppo.


Itselleni on jäänyt mieleen kohta, jossa Stitch suunnittelee karkaavansa Lilon luota, ja tämä toteaa lakonisesti, että Stitch voi lähteä, jos haluaa. Lilo kuitenkin lisää, että tulee muistamaan hänet, koska muistaa kaikki jotka ovat lähteneet. Katsojalla ei liene epäilystäkään siitä, etteikö Lilo tässä tilanteessa ajattelisi kuolleita vanhempiaan, joiden muisto on elokuvassa jatkuvasti läsnä. Kohtauksessa on vaikuttavaa juuri se vähäeleisyys: Lilo ja Stitch teeskentelevät kumpikin välinpitämätöntä, vaikka todellisuudessa ero raastaa heitä suunnattomasti sisältäpäin. Tätä vahvistaa edelleen Stitchin mukaansa ottama Ruma Ankanpoikanen -kirja, jonka teemoja ovat olennaisesti ulkopuolisuus ja yhteenkuuluvuus. Kohtaukseen ei liity suurta dramaattisuutta, vaan sen surullisuus on juuri siinä pienieleisyydessä ja hahmojen alla kytevistä jännitteistä, jotka katsojalle ovat elokuvan edetessä selvinneet. Disneytä koskettavimmillaan!