Kissa pöydälle: Frozen 2

No johan on. Nykyään on harvinaista, että Disney ilmoittaa julkaisevansa jatko-osan klassikkolistaan kuuluvalle elokuvalle. Disney taisi päättää jo viime vuosikymmenen puolella, ettei se enää tuota ns. "halpisjatkiksia", eli niitä jotka animoidaan Disneyn sivustudioilla (Disneytoon). Nykyään Disneytoon keskittyy pääasiassa omiin spin-off -tuotteisiinsa, kuten Helinä-keiju ja Lentsikat -elokuviin. Frozen kakkosen tulo ei näytä olevan edellä mainitun päätöksen pyörtämistä: oman kuulemani mukaan kyseessä on päästudion (Walt Disney Animation Studios) tekemä elokuva, joka tarkoittanee sitä, että elokuva tulee pääsemään teatterilevitykseen ja myös Disneyn klassikkolistalle. Toisaalta tämä meinaa myös sitä, että elokuva tullaan näkemään aikaisintaan parin vuoden päästä.

Frozen on tällä hetkellä kaikkien aikojen suosituin animaatioelokuva, ja suosio on tuonut mukanaan myös runsaasti keskustelua. Siinä missä elokuva herätti ilmestyessään paljon ihastusta, ovat elokuvan supersuosion myötä monet äänet muuttuneet myös kriittisemmäksi. Keskustelu on omasta mielestäni lipsunut välillä lapselliseksi loanheitoksi: arvostelijat nostavat jalustalle lähes minkä tahansa animaatioelokuvan ja selittävät kuinka se on niin paljon parempi kuin Frozen. Vaikka elokuvasta ei kenenkään tarvitse pitää ja siinä on paljon kritisoitavaakin (missä asiassa ei olisi?) niin Frozenin kohdalla keskustelu on helposti edennyt järkevästä, rakentavasta mielipiteenvaihdosta puhtaaseen dissaamiseen. Toisaalta sehän on aina suosion hinta: kun jokin asia on suosittu, joku sitä mieltä että kyseinen asia on "yliarvostettu" (kuinka vihaankaan tuota sanaa!) ja sitten vaahdotaan kuinka jokin hänen pitämänsä asia ansaitsisi kaiken sen huomion.

Itsessään Disney-fanien pettymys on ymmärrettävää. Jos Frozen 2 tehdään "klassikkobudjetilla", se vie paikan joltain toiselta elokuvalta. Jatko-osan odottaminen on tietyllä tavalla paljon vähemmän hohdokasta kuin aivan uuden leffan vartominen. Pääasiallisesti itse pidän kuitenkin hyvänä asiana, että jos jatko-osa kerran tehdään, niin se tehdään kunnolla. Näin elokuvalta voidaan odottaa tasaista Disney-laatua animaatiota ja musiikkia myöten.

Itse en ole oikein sitä tyyppiä, joka innostuisi jatko-osista. Disneyn tarinankerronta on niin eheää, etteivät elokuvat jätä sellaista fiilistä, että tätä tarvittaisiin lisää. Toisaalta animaatioteollisuus on monta kertaa todistanut, että hyvin tehty jatko-osa voi parhaimmillaan tuoda loistavaa syvennystä tuttuihin hahmoihin ja maailmaan, ja saada katsojan rakastumaan elokuvasarjaan yhä syvemmin. Minulla on vakaa luotto siihen, että Disney voi keksiä jotain aivan mahtavaa Annan, Elsan ja muiden varalle. Miksi siis synkistellä, kun voi avoimin mielin katsoa, mitä tuleman pitää? Ehkä trailerin ilmestyttyä voi heittää pyyhkeen kehään jos siltä tuntuu.

Lisäksi monet Disney-fanit (minä itse ehdottomasti mukaan lukien) unohtavat yhden olennaisen seikan koko yhtiöstä: Disneyn pääasiallinen yleisö eivät ole ryppyotsaiset, teini-iän ohittaneet katsojat, vaan lapset. Näin Tumblrissa postauksen, joka muistutti asiasta, joka itseltänikin pääsee unohtumaan: muistatko, miltä tuntui lapsena rakastaa jotakin elokuvaa ja kuulla että siihen on tulossa jatkoa? Lapsifanit eivät kitise, koska Frozen on "yliarvostettu". Lapsifanit eivät valita siitä, kuinka Disney tulee varmasti pilaamaan koko jutun. Ja vaikka sitä ei aina tällainen wanhus haluakaan itselleen myöntää, niin lapsiyleisölle näitä elokuvia pääasiassa tehdään ja HE ovat ansainneet jatko-osansa.

Disney-kuukausi, päivä 4: Suosikkiprinsessasi

 Maaliskuuta vietetään täällä Tuulen Väreissä Disney-kuukautta haasteen merkeissä. Eli kuukauden jokaisena päivänä tulee lyhyehkö postaus haasteen esittelemän teeman merkeissä. Tänään puhutaan suosikkiprinsessastani.

Jos mietimme Disneyn virallista prinsessajengiä, niin en ainakaan voi sanoa inhoavani heistä ketään. Vanhimmat prinsessat Lumikki, Tuhkimo ja Ruusunen ovat luonteeltaan ehkä hieman yksipuolisia, mutta he edustavat klassista kauneutta ja perinteisiä "prinsessahyveitä". Ysäriprinsessat Arielista Mulaniin edustavat kaikki modernia ja vähän kapinoivaa omista asioistaan päättävää naista, mutta ovat samalla viehättävällä tavalla omanlaisiaan persooniaan. 2010-luvun prinsessat ovat vielä edellisiäkin riuskaotteisempia, ja Tähkäpää, Anna ja Elsa on kuvattu jo poikkeuksellisen fyysisesti vahvoina. Vaikka erityisesti Tähkäpää ja Merida vievät eteenpäin edellisten prinsessojen kapinamielialaa, kumpuaa konflikti uudemmilla prinsessoilla usein myös sisäisistä kriiseistä.

Mutta niin, se suosikki. Tässä saattaa olla kyse uutuudenviehätyksestä, mutta valitsisin kuitenkin Frozen-elokuvan prinsessa Annan. Hänestä on tehty monipuolinen hahmo: ilomielinen ja naiivi, vähän kömpelö ja epävarmakin mutta silti lähes tyhmänrohkea. Annan impulsiivisuus ja tapa heittäytyä tilanteen vietäväksi voisi helposti tuntua ärsyttävältä, mutta elokuvassa tämä osoittautuu sekä hyväksi että huonoksi puoleksi hänen luonteessaan. Hän joutuu hengenvaaraan, koska ei usko sisarensa varoituksiin. Myös heittäytyminen Hansin pauloihin paljastuu lähes kohtalokkaaksi virheeksi. Anna ei ehkä ole "fiksu" sanan varsinaisessa merkityksessä mutta oikeasti, mitäpä voisi odottaa 18-vuotiaalta joka on viettänyt niin paljon aikaa neljän seinän sisässä...

Pidän myös kovasti Annan hahmodesignistä. Hän ei ole aivan yhtä lautassilmäinen kuin Tähkäpää, vaikka toki hahmoissa on yhdennäköisyyttä ja silmät ovat yhä prominentit, Disneyn tyylin mukaisesti. Hiusten persoonallinen punertava väri on myös kiva. Eniten pidän Annan vaatteista: hänen "talviasunsa" on jotenkin todella valloittava aniliininpunasine viittoineen ja päähineineen. CGI-animaatio on mahdollistanut vaatteiden yksityiskohdat aivan uudella tavalla ja tätä on hienosti hyödynnetty myös Frozenissa, joissa prinsessojen vaatteiden kuviointeja ja materiaaleja ei voi kun ihailla. Annan kruunajaisasussakin pääsee ihastelemaan helmojen vaivatonta liikettä.

Prinsessa Anna vetoaa minuun energisellä luonteellaan ja puhtaalla viehätysvoimallaan. Hän tekee elokuvansa aikana vääriä ratkaisuja mutta onnistuu lopulta pelastamaan sisarensa ja kuningaskuntansa. Hyvä päähenkilö jolle on annettu tilaa kehittyä ja kasvaa, ja epätäydellisyydessään Anna on myös inspiroiva prinsessahahmo.

Frozen ja tuotteistamisen uhkat ja mahdollisuudet

"Suurin klassikko sitten Leijonakuninkaan" vai mitä siinä trailerissa sitten sanottiinkaan, niin sen olisi etukäteen voinut kuitata turhaksi henkselien paukutteluksi Disneyltä. Minun oli ihan pakko hieraista silmiäni kun sain tietää, että Frozen on rikkonut Leijonakuninkaan ennätyksen kaikkein tuottoisimpana Disney-animaatioelokuvana. Vaikka elokuva on kerännyt paljon kehuja, en olisi osannut arvatakaan että se olisi menestynyt näinkin hyvin. Eikä rainaa ole vielä edes julkaistu blu-raylla tai DVD:llä! Frozen nappasi myös parhaan animaatioelokuvan Golden Globe-palkinnon, ja nyt fandom odottanee Oscar-gaalaa jännittyneenä.

Disneyn kohdalla menestyksekästä elokuvaa seuraa voimakas tuotteistaminen, se on aivan varmaa. Sen kannattavuutta ei ole syytä epäillä, sillä nytkin joistakin oheistuotteista tapellaan melkein kynsin ja hampain, itsekään en voi uskoa että sain ostettua sarjaan kuuluvan nuken brittien Disney Storesta kun ne rapakon takana ovat jo kaikkialta loppuunmyyty. Frozenin on jo ilmoitettu menevän Broadwaylle, ja uusia tuotteita onkin jo innokkaasti visioitu. Se, mikä itselleni pisti silmään, oli jossakin ohimennen väläytetty mahdollisuus jatko-osasta.

Disneyn jatko-osia voisi hyvin kuvailla surullisenkuuluisiksi, ja lieneekin vain hyvä, että Disney ilmoitti jo viime vuosikymmenen puolella lopettavansa niiden tekemisen. Sen jälkeen onkin ilmestynyt vain Hiuksia nostattavat häät, joka on lyhäri eikä varsinainen jatko-osa.Vaikka joillain ihmisillä on luonnostaan ennakkoluuloja kaikenlaisia jatko-osia kohtaan, eivät jatko-osat välttämättä ole huonompia kuin alkuperäinenkään. Ennemmin kyse on siitä, miten vakavasti jatko-osat otetaan studiolla. Esimerkiksi Pixar ei koskaan sysää jatko-osien tekoa pienellä budjetilla joillekin sivustudiolle, vaan jatkikset saavat aivan samanlaisen kohtelun kuin muutkin elokuvat. Siksipä monet ovatkin sitä mieltä, että esimerkiksi Toy Story-sarja sen kun paranee loppua kohden.

Disneyllä ainoa jatko-osa, joka on saanut pääsyn "klassikkosarjaan", on Bernand & Bianca Australiassa. Muut ovat olleet armottomasti halvemmalla tuotettuja, ja siksipä myös laadultaan huonompia. Jos Frozenista todella tehdään kokopitkä jatko-osa, en usko että sitä nostetaan klassikkosarjaan, ja siksi pelkäänkin, ettei elokuva yltäisi alkuperäisen Frozenin tasolle. Siksi pelkkä ajatuskin sellaisen tekemisestä saa aikaan hampaden kiristelyä. Vaikka toisaalta, eihän sitä jatko-osaa tarvitsisi katsoa, jos todella tuntuisi siltä ettei sitä elokuvan oheistuotteeksi tarvitse.

En usko, että Disney jättää uudesta hittielokuvastaan yhtäkään dollaria lypsämättä, mutta toistaiseksi heidän menettelytapansa Frozenin kanssa ovat vielä epäselviä. Jatko-osan sijaan saatettaisiin julkaista vaikka TV-sarja (kuten monista 90-luvun klassikoista tehtiin) tai lyhytelokuva niin kuin Kaksin karkuteillä-leffan kanssa meneteltiin. Voi myös olla, että Disney saattaa ottaa jotain aivan uusia uria. Ehkä tuotteistamisessa keskitytään kuvakirjoihin tai Disney-puistoon tuleviin kohteisiin. Ken tietää! Vaikka ajatus jatko-osasta saattaakin kylmätä sisältä niin Frozenin fanit ovat kieltämättä jännän äärellä.

Ajatuksia: Frozen - Huurteinen seikkailu (2013)

"Pitäisin itseäni lemmentohtorina."

Kävin katsomassa Frozenin toiseen kertaan ennen vuodenvaihdetta. Kerrottakoon, että ennen elokuvan ensi-iltaa minulla ja ystävälläni oli ollut kauhea spekulaatio ja hypetys meneillään Frozenista, ja sanoisin odotusten olleen varsin korkealla. Kuitenkin Disneyn yrittäessä trailereissa tyrkyttää Frozenia suorastaan Leijonakuninkaan veroisena teki meikäläisen mieli huudella jarruja jo pohjaan: uutta Leijonakuningasta ei ole eikä tule! Miksei ne voi mainostaa jotakin välistä Kaunottaren ja Hirviön veroisena, kyseinen raina kun on itselleni paljon vähemmän tunteita herättävä kuin leijonain Hamlet.

No mutta, takaisin Frozeniin. Nimivalinta ylipäätään oli mielestäni ihan siedettävä, ehkä vähän mitäänsanomaton mutta eipä nimi elokuvaa pahenna. Suomentamatta jättäminen ja omituisen alaotsikon lisääminen sen sijaan oli mielestäni typerä ratkaisu, en tiedä onko siitä sitten vastuussa maahantuojat vai onko käsky käynyt Amerikan päässä. Itselleni huurteinen ei saa aikaan niin vahvaa "kaljamielikuvaa" kuin ilmeisesti joillekin muille, mutta "huurteinen seikkailu" ei vain käy omaan järkeeni. "Huurteinen" ei ole vain oikea sana kuvailemaan elokuvaa, jossa ollaan joo kylmissään mutta myöskin tehdään puhuvia lumiukkoja, viis veisataan iskän sanoista, melkein mennään naimisiin kahdesti, revitellään pitkästä aikaa ulkoilmassa ja pelastetaan kuningaskunta ja pari siskoakin samalla.

Frozenista jää päällimäisenä mieleen ehkä ensimmäiseksi jotkin jokseenkin epä-Disneymäiset juonenkäänteet, musiikin vahva rooli ja huikeat lumimaisemat. Vaikka menestyneen Kaksin karkuteillä-elokuvan vaikutus näkyy joissakin Frozenin kohdalla tehdyissä ratkaisuissa, omasta mielestäni nämä kaksi elokuvaa eivät muistuta liikaa toisiaan. Hahmojen ulkonäköihin olisi ehkä voinut toivoa lisää kokeilevuutta, ja kieltämättä "pääsy suljetusta tilasta avaraan maailmaan" -trope yhdistää näitä kahta vähän turhankin voimakkaasti. Myös Kristoffin ja Annan kanssakäymisestä voi nähdä alluusion Flynnin ja Tähkäpään vastaavaan. Toisaalta, kuten kirjoitin jo Notre Damen kellonsoittajaa käsittelevässä postauksessa, "kaiut" toisista yhtiön elokuvista eivät ole tavattomia muissakaan Disneyn elokuvissa, kuten näemme Frozenin kohdalla vielä myöhemminkin.

Frozenin piristävä erilaisuus on siinä, että se ottaa hahmojen välisiin suhteisiin varsin kiinnostavia näkökantoja. Itse olen myös vähän sitä mieltä, että tähän myös liittyvät elokuvan suurimmat sudenkuopat. Kuten elokuvan loppukin voimakkaasti korostaa, Arendelin prinsessojen Annan ja Elsan välinen sisaruussuhde on elokuvan suola, ja tarina kietoutuu paljolti sen ympärille. Annan olemus ja persoona tulee elokuvassa vahvasti esille, mutta häntä tasapainottava Elsa jää ehkä turhan vähänkin huomiolle. Elsa tuntuu lähes koko elokuvan ajan (lukuunottamatta "Taakse jää"-kohtausta) olevan pelon ja huolen vallassa, ja hänestä ei nähdä kovin paljoa tämän puolen lisäksi. Tämä jättää Elsan hahmon hieman ohueksi. Elsan ja Annan suhdekin olisi voinut kaivata jotain syvyyttä: luulisi että Anna olisi katkeroitunut enemmän siitä "ulos jättämisestä", jonka hän oli suhteessaan Elsaan kokenut.

Frozenin kiintoisa hahmokaarti

Prinssi Hans, elokuvan yllättäjäpahis, on hieno hahmo joka ei oikeastaan pääse oikeuksiinsa elokuvan aikana. Hänen karmivuutensa perustuu osaltaan hänen hyviin näyttelijätaitoihinsa ja kykyynsä manipuloida muita. Kiinnostavaa on kuitenkin, että toisin kuin lukuisat muut Disney-pahikset, Hans ei ole persoonaltaan mitenkään äärimmäisen inhottava ihminen: vaikka suurin osa Hansin kohteliaisuudesta ja mukavuudesta on elokuvassa teeskentelyä, on myös huomattava, että hän kohtelee Annaa ystävällisesti jo ennen kuin saa tietää tämän olevan Arendelin prinsessa. Samoin hän kohtelee Arendelin asukkaita avokätisesti silloinkin, kuin Elsa tai Anna ei ollut todistamassa hänen käytöstään. Vaikka narratiivisesti tämä on tärkeää, sillä se pitää yllä Hansin kulissia katsojalle, niin minusta se myös osoittaa että hän on perusluonteeltaan ihan mukava heppu.

Muutenkaan Hans ei osoita toimissaan sadismia tai psykopatiaa: hänhän itse mainitsee että olisi mielummin nainut Elsan kuin joutunut tappamaan hänet. (Hans muuten mainitsee tavanneensa Elsan, mutta missä yhteydessä? Tämähän ei suuremmin vieraile linnan ulkopuolella!) Luulisin hänen "hienotunteisen" luonteensa olevan syy, miksi koen Hansin vaikeana ja ristiriitainen hahmona. Häntä voisi pitää "uskottavampana" pahiksena jos hän olisi ehtinyt olla pahiksen roolissaan kauemmin elokuvan aikana, tai jos hänen epätoivoiseen vallantavoitteluunsa olisi tarjoiltu selityksiä. Toisaalta elokuvan muut teemat eivät olisi antaneet tilaa hänelle ja hänen tarinalleen. En liene muuten ainoa, joka näki Hansissa voimakkaan linkin Leijankuninkaan Scariin kohdissa, jossa hän teennäisesti suri Annan kuolemaa ja jossa hän uskotteli Elsan tappaneen Annan.

Elokuvan neljänneksi päähenkilöksi jää Kristoff, jonka rooli elokuvassa jää pääasiallisesti Annan avustajaksi. Kristoffin ja Annan orastava romanssi vetosi itseeni aika tavalla kaikessa surkuhupaisuudessaan: Kristoffin osoitetaan selvästi mieltyvän Annaan jo heidän taipaleensa alkumetreillä, ja hänen näytetään kantavan kovasti huolta Annan hyvinvoinnista. Anna sen sijaan näyttää viis veisaavan Kristoffista, oikeastaan ainoa osa missä hänen näytetään kyllä pitävän tästä (ennen aivan loppua) on kohtaus, jossa Kristoff kuvailee perhettään. Eihän Anna edes pidä Kristoffia potentiaalisena pelastajana ennen kuin lumiukko Olaf sattuu hänet mainitsemaan! Parin puutteellinen vuorovaikutus on ehkä romantiikannälkäisemmille liian vähän, mutta fokuksen ollessa sisarusrakkaudessa se ei omasta mielestäni ole kovin olennainen puute. Lisäksi Kristoffin epäitsekäs käytös tekee omasta mielestäni elokuvasta omalla tavallaan romanttisenkin. (Myönnetään, ehkä olen vain liikaa Kristanna-shippaaja.)

Sidekick-hahmot, Olaf ja Sven, olivat mielestäni suhteellisen onnistuneet. Sven ei vienyt liikaa huomiota ja Olaf oli muuten vain hurmaava hahmo, jonka jutut naurattivat. Toki myönnän hänen epäolennaisuutensa juonen kannalta, mutta hän ei ole järin ärsyttävä, vaikkakin hänen esittämänsä laulu on varsin turhanpäiväinen. Frozen onkin vahvasti musikaalielokuva. Itse pidin kyllä musiikista pääosin mutta lauluihin en erityisemmin ihastunut. Alun "Jääsydän" on kyllä kieltämättä tyylikäs aloitus ja suosikkibiisini leffasta, toimii tosin paremmin suomeksi kuin englanniksi. "Lumiukko rakennettaisiinkos?" ja "Ovet auki on" ovat narratiivisesti tärkeitä, joten niiden läsnäolo elokuvassa on oikeutettu. "Ensi kertaa ikuisuuteen" ei ole tarinan kannalta yhtä merkittävä mutta ihan mukava luritus joka avaa meille Annan hahmoa. Kristoffin oma laulupätkä oli myös hyvä. "Vinksin vonksin" sen sijaan... Olisi voinut jättää väliinkin. Toisaalta kyseessä on eräänlainen musiikkinumero joka johdattelee pois elokuvan "sisarusrakkaus"-lopetuksesta, ja se toimii samanlaisena hämäävänä elementtinä niin kuin esimerkiksi Weseltonin herttuan hahmokin.

Frozen on kihisevä soppa, joka sisältää kiinnostavia hahmoja ja teemoja, ehkä vähän liikaakin. Itsehän siis pidin elokuvasta kovasti, vaikka toki myönnänkin että se sisältää vähän turhan paljon elementtejä ja kokonaisuus voisi olla eheämpikin. Mielestäni Frozenin etuihin lukeutuu erityisesti "välirikko"-tropen välttäminen, sillä kyseinen juonikuvio toistuu Disneyllä tiuhaan, onhan se omiaan luomaan draamaa. Myös "henkiinherääminen" toimii tässä elokuvassa saumattomasti, ja onpa siinä jotain kovin sadunomaistakin. Annan sulamista seuraavaa selittelyä on moitittu kovasti, mutta itseäni kyseinen lyhyt sananvaihto ei niinkään häirinnyt.

Originaaliäänillä elokuva on toistaiseksi näkemättä, mutta mielestäni dubbaus on oikein onnistunut elokuvassa. Ainoastaan Tuukka Leppänen Hansina on ainoa joka kaihertaa minua hieman, liekö syynä Tuukan hieman turhan korkeahko ääni vai se, että nettisarjassa "Barbie: Life in the Dreamhouse" Tuukka dubbaa sitä täydellistä poikaystävää eli Keniä, ja mielessäni juuri tämä rooli yhdistyy hänen ääneensä... :D

Mutta niin, kuten ajatuksenvirrasta varmaan selvisikin, minusta Frozen lunastaa sen hypetyksen joka siihen on kohdistettu. Pidin elokuvasta kovasti jo ensimmäisellä katselukerralla, ja toinen kerta vei yhtä lailla mukanaan. Voin hyvinkin kuvitella että tämä kestää myös ajan hammasta juuri samoin kuin vanhemmatkin Disneyn klassikot.