Vahva ja itsenäinen smurffiina?

Dreamworksin uusimmista Turbon ja Croodien läpäisy on hilkulla, Viisi legendaa ei pääse läpi.

Keneltäkään elokuvia enemmän katsovalta tuskin on jäänyt huomaamatta se, että jatkuvasti esillä olevista hahmoista enemmistö on miehiä. Ellei satu olemaan erikoistunut naisista kertoviin elokuviin, on sangen helppoa olettaa että iso osa ensimmäisenä mieleen tulevista elokuvista on sellaisia, joissa valtaosa keskeisistä henkilöistä on miespuolisia. Tämä kaava koskee myös vahvasti animaatioelokuvia, ainakin länsimaissa. Feministisessä animaationtutkimuksessa on kehitelty termi "Smurffiina-ilmiö", jolla viitataan tilanteeseen, jossa on yksi naispuolinen keskushenkilö ja vastaavasti useampia mieshenkilöitä. Termi itsessään on kuvaava, sillä Smurffiina on kirjaimellisesti ainoa naishenkilö kokonaisessa kylässä pikkumiehiä. Hahmo luotiin alunalkujaan vetoamaan tyttöihin, ja lapsille suunnattujen animaation kohdalla on helposti ymmärrettävissä muidenkin "smurffiinojen" edustavan nimenomaa tätä funktiota.

Elokuvantutkimuksessa tätä ilmiötä voidaan testata yksinkertaisella "Bechdelin testillä", joka koostuu kolmesta asteesta: [1] Elokuvassa on kaksi tai enemmän nimettyä naishahmoa [2] Naiset puhuvat toisilleen [3] Keskustelu koskee jotakin muuta kuin miehiä. Siinä missä monet elokuvat läpäisevät ensimmäisen asteen, karsivat myöhemmät asteet aika ison osan elokuvista pois. Bechdelin testi pureutuu oman näkemykseni mukaan erityisesti siihen, kuinka itsenäisiä naiset elokuvassa ovat, miehistä puhuminen kun viittaisi siihen, että naishahmot olisivat mukana lähiä äijiä hännystelemässä. Testi ei yksinkertaisuudessaan kuitenkaan ole täydellinen: esimerkiksi mainion Räyhä-Ralfin kohdalla neljästä keskushenkilöstä kaksi on naisia, mutta he eivät vaihda sanaakaan toistensa kanssa. Siltikin he ovat hahmoina eheitä ja itsenäisiä. Siitäkin huolimatta testiä enemmän epäillessä voi kääntää sen päälaelleen ja katsoa, kuinka moni elokuva sen läpäisee. Niinpä.

Monsterit yliopisto ja Autot 2 eivät läpäise testiä, mutta Urhea pääsee heittämällä läpi!

Lisäksi testi edustaa varsin kaksijakoista kuvaa sukupuolesta, ja testiä tehdessä voidaan kysyä: onko hahmojen sukupuolella mitään väliä? Esimerkiksi Nalle Puh-elokuvissa on tidettävästi vain yksi naispuolinen vakihahmo, mutta onko erityisesti nuoremmille katsojille suunnattu Nalle Puh ja sen maailma miehinen tai seksistinen? Ei minun mielestäni. Päin vastoin, Puhissa hahmojen sukupuolta ei alleviivata millään tavalla eikä se ole olennainenkaan. Väittäisin Puolen hehtaarin metsäläisten olevan käytökseltään ja ajatusmaailmaltaan varsin "androgyyniä" sakkia. Erityisesti kun meillä suomen kielessä on vain yksi hän-pronomini, ei hahmojen sukupuolia tule Puh-elokuvia katsellessa oikeastaan edes ajatelleeksi.

Vaikka naispuolisia päähenkilöitä on Disneyllä ja muilla animaatiostudioilla ollut pitkään (poikkeuksena Pixar, joka on asian suhteen hieman myöhäisherännäinen), ei yksi prominentti naishahmo ole mielestäni aina tarpeeksi, erityisesti elokuvissa, joissa keskeisiä henkilöitä on useampi kuin pari. Yksittäisten naisten kanssa tulee tekijöille helposti "paine" tehdä heistä moderniin maailmaan sopivia oman elämänsä sankareita. Kun leidejä on ruuduilla useampi, voi ohjaajakin rakentaa erilaisia rooleja naisille ja tarjota useamman samaistumisvaihtoehdon naiskatsojille. Hyvä esimerkki on tästä vaikkapa Frozenin Anna ja Elsa. Katsoja ei ehkä tuskastu Annan hieman höpsöön ja romantiikannälkäiseen "prinsessaluonteeseen" kun rinnalla esiintyy Elsa, joka edustaa toisenlaista naishahmoa.

Frozen ei takeltele testin kanssa, Räyhä-Ralfkin läpäisee rimaa hipoen. Nalle Puh sen sijaan saa komean hylätyn.

Itseäni on animaatioelokuvissa jäänyt eniten harmittamaan miessukupuoli "default-asetuksena" ja kuinka tämää näkyy hahmoissa, joihin ei perinteisesti laiteta hahmokehitystä yhtä antautumuksella kuin päähahmoihin. Pääasiallisesti tarkoitan tässä nyt hassuja sidekick-hahmoja ja muita sivuhenkilöitä. Esimerkiksi Disneyltä mieleen tulee monia: Timon ja Pumba, Pascal ja Maximus, Abu ja Iago, Piina ja Paniikki, Ray ja Louis, Kukka ja Rumpali, Pärsky ja Sebastian... Vaikka tällaisilla hahmoilla sukupuoli on harvemmin korostettu, niin minkä elokuvan juoni olisi kärsinyt jos joku noissa parivaljakoissa olisikin ollut naispuolinen?

Mieshahmojen ylivaltaan on olemassa selityksiä. Miesten yliedustus animaatiobisneksen huipulla, se, että naishahmot koetaan mieskatsojille luotaantyöntävinä tai vaikeasti samaistuttavina, naishahmojen vaikeampi animointi (koska heidän kuuluisi olla jatkuvasti kauniita) ja mitä vielä... Huomattavaa on, että kyseessä on myös kulttuurikysymys. Japanilaisen Hayao Miyazakin tiedetään todenneen, ettei kukaan tulisi katsomaan lastenelokuvaa, jossa on päähenkilönä mies! Tässä esiteltyjen tuoreempien mainstream-animaatioelokuvien testitulokset jättävät toki toivomisen varaan, mutta erityisesti Disneyllä ollaan menossa myönteiseen suuntaan. Miettikää, että eräs Disneyn ikoninen klassikko, Prinsessa Ruusunen 1950-luvulta, ei itseasassa läpäise käänteistä Bechdelin testiä...! Siinä sitä on naisenergiaa.