torstai 17. huhtikuuta 2014

Ajatuksia: Egyptin prinssi (1998)

"Minä olen se joka olen."

Tämä Dreamworksin varhaisempaan tuotantoon kuuluva piirroselokuva lienee monille tuttu uskonnon tunneilta. Vaikka eri uskontokuntien teksteistä on tehty varmasti paljonkin piirroselokuvia (esimerkkinä Richard Richin tuotanto, vaikka hänet tunnetaankin satuelokuvistaan), lienee Dreamworks ainoa "kovan luokan" animaatiostudio, joka on ottanut Raamatun kertomuksen elokuvansa pohjaksi. Egyptin prinssi kattaa elokuvana johtaja- ja profeettahahmo Mooseksen elämän alkuhetkistä aina siihen saakka, kun hän johtaa heprealaiset pois Egyptistä.

Tarina Mooseksesta, tai mikään muukaan sen kaltainen "epookkitarina", ei ole mikään helpoin pala purtavaksi animaatioelokuvan tekijätiimille: esimerkiksi heprealaisessa Raamatussa kerrottu tarina on hyvin suoraviivainen. Katsoessani elokuvaa en kuitenkaan voinut kuin ihailla, miten paljon hyviä ja toimivia ratkaisuja tämän elokuvan kanssa oli tehty. Elokuvan pääjuoni itsessään noudattelee alkuperäiskertomusta sangen tarkasti ja kaunistelematta, joka tekee elokuvan yleisfiiliksestä varsin karun. Muutenkin tyylillisesti elokuvassa on tavoiteltua selkeästi realistisen oloista visuaalista ilmettä, mikä onkin tyypillistä Dreamworksin muille 2D-animaatioille ja erottaa sen selvimmin esimerkiksi Disneyn tyylistä.

Mooseksen tarina on ymmärrettävästi alkuperäismuodossaan draamallisesti varsin ohut, ja elokuvan draamaa on lähdetty rakentamaan Mooseksen hahmosta ja hänen läpikäymistään muutoksista. Elokuvan alussa hän on palatsissa kasvanut nuorukainen, jolle "vastuuntunto" on aika vieras juttu. Hän kuitenkin joutuu kriisiin kuullessaan biologiselta sisareltaan Miriamilta olevansa oikeasti heprealainen, ja lopulta tapettuaan heprealaisia piiskanneen egyptiläismiehen hän joutuu pakenemaan Midianiin, jossa asuttuaan hän saa oman kansansa jumalalta tehtäväkseen johdattaa heprealaiset pois orjuudesta.

Mooseksesta on kieltämättä saatu ihastuttavan sisältörikas hahmo: hän vierastaa vastuuta ja osoittaa alussa jopa julmuutta muita kohtaan, mutta läpikäymiensä kriisien tuloksena kasvaa ja muuttuu ihmisenä. Siltikään hän ei kanna sankarin viittaa vaivoitta: hän ymmärrettävästi kapinoi Jumalalta saamaansa käskyä vastaan ja lähtee matkaan vastahakoisesti. Yhtäältä Moosesta ei Egyptissä juhlita sankarina vaan hänen kykyihinsä ei luoteta paljoakaan. Tarina kääriytyykin vahvasti hänen hahmonsa ympärille, mutta käsittelytapa ei mielestäni ole naiivi ja tai hahmoa ihannoiva, sillä Mooses on jatkuvassa ristitulessa menneisyytensä kanssa. Ei elokuvan nimikään ole "heprealaisten pelastaja", vaan "Egyptin prinssi", joka summaa jokseenkin hyvin ne ristiriidat, jotka elokuvan tarinan alla vellovat.

Matkustusta Mooseksen tyyliin
Elokuvan keskiöön nostetaan Mooseksen suhde kasvattiveljeen Ramsekseen, josta tulee faarao. Veljeksillä on lämmin suhde, ja Mooseksen palatessa Egyptiin Ramses ottaa hänet ilolla vastaan. Ääni toki muuttuu kellossa kun Mooses alkaa vaatia kansansa vapauttamista. On kuitenkin ilmiselvää, ettei Mooses piinaa egyptiläisiä ja veljeään mielellään, mutta hänellä ei ole muita vaihtoehtojakaan. Tämä tekee elokuvan vastakkainasettelusta todella mielenkiintoisen ja samalla raadollisen: egyptiläisiä ei esitetä mustavalkoisina pahiksina vaan pikemminkin he vain kärsivät Ramseksen itsepäisyydestä. Ja Ramseksen käytökselle annetaan myös selkeä syy: lapsuudesta kumpuava huono itsetunto ja epäonnistumisen pelko.

Myös Mooseksen suhde muihin hahmoihin toimii tärkeänä osana tarinaa. Hänen biologiset sisaruksensa Aaron ja Miriam kertovat hänen olevan oikeasti heprealainen ja ajavat hänet näin identiteettikriisiin, joka johtaa lopulta pakoon Midianiin. Aaron menettää uskonsa veljeensä tavatessaan tämän, mutta Miriam uskoo Mooseksen onnistuvan tehtävässään. Myös Mooseksen vaimo Sippora saa tilaa tarinassa, ja hänen voimakastahtoinen luonteensa tulee esille monissa tilanteissa. Kaksikon suhdetta pedataan jonkin verran vaikka kyseessä onkin luonnollisesti oman aikansa järjestetty avioliitto, ja Mooseksen ja Sipporan tapaaminen on yksi elokuvan alkupuolen avainhetkiä. Vaikka fokus onkin Mooseksessa ja Ramseksessa, jäävät sivuhahmotkin varsin eheiksi.

Erityistä Egyptin prinssissä on muutenkin realistisen tyylin ohella sen raadollisuus ja synkkyys moniin muihin koko perheelle suunnattuihin elokuviin nähden. Vaikka hahmojen kuolema on peruskauraa animaation saralla, on näkemistäni animaatioleffoista Egyptin prinssi ainoa, jossa kuvataan kuollut lapsi, tai useampikin. Kuolema on ylipäätäänkin läsnä elokuvassa jatkuvasti, ja itselleni ensimmäisestä katsomiskerrasta on jäänyt ainoastaan mieleen kohta, jossa heprealaisten jumala tappaa egyptiläisten esikoispojat. Elokuva voi hyvin tuntua nuoremmille katsojalle ahdistavata tai vaikeasti käsittetävältä, ja Egyptin prinssi antaakin ehdottomasti enemmän hieman vanhemmille lapsille ja aikuiskatsojille. Huumoria elokuvassa on vähänlaisesti, ja se keskittyy elokuvan alkupuoliskolle. Kiva välillä näinkin!

Näinkin umpipatriarkaaliseen yhteiskuntaan sovitettuun elokuvaan on saatu myös kiintoisia naishahmoja.
Äänimaailma on elokuvassa kiintoisa. Elokuva ei ole varsinaisesti musikaali niin että hahmot suoranaisesti laulaisivat paljon itse, mutta siinä on muutamia lauluja, joilla on tärkeä narratiivinen rooli. Lauluissa esiintyjänä toimii pääasiallisesti kuoro, mutta varsinkin alun Deliver Us -kappale (suomenkielisiä nimiä en valitettavasti muista) jää mieleen israelilaisen Ofra Hazan lauluosuus. Hän esittää Mooseksen äitiä ja dubbasi oman osuutensa lukuisille eri kielille. Laulukohtiin on ladattu dramatiikkaa ja ne ovatkin varmasti elokuvan parasta visuaalista antia. Itselläni kulki kylmät väreet Deliver Usin aikana sekä Vitsaukset -kappaleen myötä. Myös laulu, jossa egyptiläiset pilkkaavat heprealaisten jumalaa oli mielestäni hyvä, koska se kuvastaa oikeasti tuon ajan ihmisten ajattelua: heprealaiset olivat alisteinen kansa egyptiläisille, joten sen ajan logiikan mukaan heidän jumaliensa täytyi olla heikompia kuin egyptiläisten.

Suomidubissa ei ole mitään suurempaa valittamista, ja Moosesta dubbaa iki-ihana Velimatti Ranta, jonka ääntä ei nykyään liikoja kuluteta. Kohdassa, jossa Mooses saa tehtävän Jumalalta, minua häiritsi aluksi se, että Ranta dubbaa alkuperäistä versiota mukaillen myös Jumalaa. Asiaa tarkemmin ajateltuani ratkaisu tuntui täysin luontevalta: Jumalalla ei elokuvan kontekstissa ole fyysistä muotoa, joten eihän hänellä silloin kaiken järjen mukaan ole omaa ääntäkään. Se, että hän "puhuu Mooseksen äänellä", korostaa Mooseksen roolia profeettana ja viestin vastaanottajana. Vain hän saattoi vastaanottaa Jumalalta saamansa viestin ja lähteä näin toteuttamaan tehtävää.

Egyptin prinssi on mielestäni todella hienosti toteutettu elokuva, jossa hieman vaikeasti lähestyttävästä ikivanhasta tarinasta on tehty toimiva kokonaisuus. Lopuksi minun on teologianopiskelijana melkein velvollisuus kehua elokuvaa siitä, mikä sen kulttuurillinen merkitys on. Mooseksen tarina on olennainen osa kolmea uskonnollista perinnettä (juutalaisuus, kristinusko ja islam), jotka ovat levinneet ympäri maailmaa. Näin ollen se on osa lukuisien erilaisten kansojen ja ihmisten itseymmärystä ja sen merkityshistoria ulottuu tuhansien vuosien ajalle. Mielestäni elokuvan loppuu korostaa tätä aspektia aivan erityisellä tavalla: vaikka elokuvan kerronta loppuu periaatteessaa siihen kun heprealaiset ylittävät Kaislameren, näemme aivan viimeisessä kohtauksessa Mooseksen laskeutuvan Siinain vuorelta mukanaan laintaulut, jotka symboloivat liittoa Jumalan kanssa. Tämä on ehdottomasti tärkein Moosekseen liittyvä aspekti, ja olen iloinen että se otettiin mukaan elokuvaan. Lisäksi lopputekstien jälkeen on liitetty lainaukset Vanhasta ja Uudesta Testamentista sekä Koraanista, selvästikin korostamaan Mooses-tarinan merkitystä eri kulttuureissa. Samalla se perustelee hyvin sen, miksi tämä elokuva on aina ajankohtainen.

Vaikeahkosta aiheestaan huolimatta Egyptin Prinssi sopii mielestäni erilaisista taustoista tuleville katsojille, ja sitä voi tulkita monista näkökulmista. Elokuvassa näkee jopa erityisen panostuksen poliittiseen korrektiuteen (esim. ei käytetä sanaa Israel) jota pitäisin järkevänä ratkaisuna. Voi kunpa Dreamworks tekisi joskus vielä yhtä puhuttelevan elokuvan kuin tämä!

P.S. Oli muuten ihan sattumaa että postaus osui sopivasti tähän pääsiäisen aikaan, juutalaisten pääsiäisjuhlahan perustuu juurikin tähän Mooses-tarinaan ;)

3 kommenttia:

  1. Kiitos tästä arvostelusta. oli todella kattava ja mielenkiintoinen! Pitääpä katsoa egyptin prinssi uudestaan, koska olen nähnyt sen viimeksi joskus kauan sitten. Voisi katsoai han siitäkin syystä että kyseinen elokuva on todella lähellä sydänt, lapsuudesta ja siitä että olen uskovainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollapa hyvä Rico! Egyptin prinssi on mielestäni vaikuttava elokuva ihan minkälaiselle katsojalle tahansa, mutta kyllä varmasti niille joille Raamatun kertomukset ovat tärkeitä niin Egyptin Prinssikin on ihan erityisen puhutteleva elokuva (ellei sitten vaadi tosi tarkkaa kuvausta ko. kertomuksesta...) Nyt pitäisi toivoa että DW julkaisisi Egyptin prinssin joskus vielä Blu-raylla...

      Oikein hyvää ja siunattua pääsiäisaikaa sinulle Rico :)

      Poista
    2. Kiitos! Samoin sinulle! :)

      Poista