"Oletko tyytyväinen hoitoosi?"
Kyllä se on aina yhtä hieno hetki, kun istuu elokuvateatterissa ja tietää, että kohta alkaa uusi kokopitkä Disney-elokuva... Onnittelin itseäni erityisesti siitä, että olin onnistunut varsin hyvin välttelemään spoilereita. Disneyn viime vuoden kokopitkähän on supersankarielokuva Big Hero 6, joka kertoo nuoren teini-ikäisen neron Hiro Hamadan muodostamasta supersankaritiimistä, johon kuuluu hoitorobotti Baymax ja Hiron onnettomuudessa kuolleen veljen neljä ystävää, Honey Lemon, GoGo Tomago, Wasabi ja Fred. He lähtevät yhdessä jahtamaan Kabukia, naamioitua miestä joka on varastanut Hiron kehittelemät mikrobotit.
Disney heittää meidät tällä kertaa varsin uudenlaiseen ympäristöön, nimittäin San Fransokion suurkaupunkiin, jossa päätähuimaava teknologia on mitä ilmeisimmin Se Juttu. Futuristisissa maisemissa on viimeksi seikkailtu vuonna 2007 Riemukas Robinsonin perhe -elokuvassa, mutta Big Hero 6:sen sarjakuvamainen actionmeno on Disneyn klassikoiden joukossa ainoa laatuaan. Elokuvan Marvel-siteet näkyvät toimintaleffamaisissa kohtauksissa, ja siinä missä myös Räyhä-Ralfissa nähtiin pyssyjä ja rähinää, niin elokuva on silti mielestäni varsin freesi tuulahdus Disneyn edelleen paikoin varsin konservatiiviseen leffakavalkadiin! Kuten nimestäkin voi jo päätellä, San Fransokio on amerikkalaista ja japanilaista kulttuuria yhdistelevä ympäristö, ja itseäni Itä-Aasiassa (tosin Koreassa) asuneena ilahduttivat yllättävät yksityiskohdat. Esimerkiksi Hiron ja Tadashin tapa läimiä toisiaan oli Etelä-Koreassa ainakin hyvin tyypillinen tapa ilmaista nuorten ihmisten läheistä suhdetta. Toinen hauska huomio oli korealaisen Gogon tapa vilautta kieltään onnistuttuaan magneettilevyharjoituksessaan. Korealaiset käyttävät kieltään enemmän ilmerepertuaarissaan kuin länsimaalaiset, ja itsestäni oli hauska huomata että tuollaiseenkin oli kiinnitetty huomiota...! Elokuvasta löytyy varmasti muitakin jänniä yksityiskohtia Itä-Aasian kulttuureja tunteville, onhan Disneyn animaattoreista moni juurikin sieltä päin kotoisin.
Suurimman yllätyksen leffa tarjosi ainakin itselleni tematiikallaan. Siinä missä Disneyn perinteiset teemat, perhesiteiden ja ystävien huolenpidon merkitys ovat mukana, niin yllättäen elokuvan temaattiseksi johtotähdeksi nousee kuitenkin kosto. Tämä on mielestäni varsin yllättävä ja raskaskin veto koko perheen animaatioelokuvalle. Hiron ja hänen ystäviensä pääasiallinen syy jahdata Kabukia on se, että he uskovat tämän aiheuttaneen räjähdyksen, jossa Hiron veli Tadashi kuoli. Erityisesti Hiron kohdalla muodostuu selkeäksi, että motiivi liittyy nimenomaan oman käden oikeuteen. Kun Kabuki paljastuu professori Callagheriksi, mieheksi jonka vuoksi Tadashi alun perin palasi palavaan rakennukseen, kulminoituu Hiron kostohalu hetkeksi siihen, että hän päättää tuhota Callagherin - keinoja kaihtamatta.
Hiro kuitenkin muuttaa mieltään, ja tulee siihen tulokseen, ettei Callagherin tuhoaminen lopulta toisi hänelle mielenrauhaa. Koston tematiikka ei kuitenkaan jää tähän, sillä Callagher itse on erikoinen Disney-pahis: siinä missä useimpien Disneyn antagonistien motivaatio on perinpohjin itsekäs, niin Callagherin toiminnan syy on sama kuin Hiron, eli hän haluaa kostaa henkilölle, jota pitää syyllisenä tyttärensä kuolemaan. Callagher ja Hiro ovat siis toistensa peilikuvat, ja heidät erottaa olennaisesti vain valinta, jonka Hiro päätyy tekemään, eli lopettamaan koston kierteen. Draaman kaarta mutkistaakin se, että Hiro tekee tämän valinnan jo paljon ennen elokuvan loppua. Kyse ei siis ole kliimaksikohdan "suuresta oivalluksesta" (vertaa esimerkiksi Frozen), vaan oikeasti merkittävästä hahmokehityksestä. Hiro onkin dynaamisuudessaan verrattavissa Leijonakuninkaan Simbaan, ja hänen kehityksensä on hyvin tahditettua ja realistista. Hiron kasvua ja anteeksiantoa symboloi lopullinen kliimaksi, jossa hän painuu portaalin läpi unenomaiseen "rinnakkaistodellisuuteen" pelastamaan Callagherin kuolleena pidetyn tyttären Abigailin.
Muutkin hahmot ovat todella sympaattisia, joskin Big Hero 6 kärsii vähän niin sanotusta "suuren henkilökaartin syndroomasta", eli sivuhahmot jäävät hieman latteiksi. Tämä on kuitenkin helpompi antaa anteeksi sen vuoksi, että hahmot ovat ylipäätään oikein samaistuttavia persoonallisuuksia. Itseäni nauratti erityisesti Wasabin pedanttius, josta löysin paljon itseänikin. Innokas fanipoika-Fred, etäisen cool Gogo ja pirteän tyttömäinen Honey ovatkin yksilöllisen taustan puutteesta huolimatta miellyttäviä. Hiron veli Tadashi jää - sattuneesta syystä - katsojalle etäiseksi, ja hän säilyy mielessä sydämellisenä (ja hyvännäköisenä) isovelihamona. Erityismaininnan saa Baymax-robotti, jonka altruistinen olemus selittyy sillä, että hän on kone, joka on alun perin suunniteltu hoitamaan muita. Baymaxin "fist bumpista" eli suomalaisittain luunyrkistä olin kuullut fiilistelyä etukäteen, ja voin kertoa että oli kyllä fiilistelyn arvoinen :D Baymaxin tarjoama lämminhenkinen huumori on kyllä kovasti mieleeni.
Disney käyttää upeasti hyödykseen CGI-animaation tarjoamia mahdollisuuksia: San Fransokion kaupunki on ihanan yksityiskohtainen ja esimerkikisi pienistä mikroboteista koostuvan massan liike on hienoa katsottavaa! CGI on tuonut mielestäni myös kiinnostavan, mutta joiltakin osin varmasti mielipiteitä jakavan elementin useisiin elokuviin: Frozenin ja Dreamworksin Näin koulutat lohikäärmeesi 2-elokuvan tavoin Big Hero 6:ssakin on luotu efekteillä intensiivistä ja surrealistista tunnelmaa henkivä kohtaus, joka nostattaa varmasti hienoisia kauhun tunteita katsojassa. Kohtaus, jossa Hiro poistaa Baymaxin hoitorobottiohjelman muuttaen tämän silmittömäksi tuhoamiskoneeksi, oli itselleni (herkkänä ihmisenä) voimakas, ja voi sitä olla myös lapsille. En itsessään pidä tätä huonona asiana, ja pelottavia kohtauksia on ollut animaatioelokuvissa läpi vuosikymmenien. Mutta CGI-tekniikan avulla pystytään luomaan kyllä erityisen vaikuttavaa tunnelmaa, jos minulta kysytään. (Tähän väliin voisin lisätä, että kun jotkut väittävät, että nykyajan lastenelokuvat ovat lepsuja entisiin nähden, niin en kyllä itse ymmärrä mistä tämä väite kumpuaa...)
Toinen vaikuttava kohtaus oli kliimaksikohtaan sijoittuva Abigail Callagherin pelastaminen. Unenomaisessa rinnakkaistodellisuudessa on mielettömän kaunista, ja se on varmasti tarjonnut muuten realistisuuteen pyrkivässä miljöössä vähän leikittelyn varaa suunnittelijoille ja animaattoreille!
Big Hero 6 oli siis monilta osin todella nautittava kokemus ja ehdottomasti hieno jatko Disneyn edellisinä vuosina valmistuneille elokuville. En yleensä kiinnitä huomiota elokuvien juoniaukkoihin, mutta tämän leffan kohdalla pari asiaa jäi kyllä vaivaamaan hämäryydellään. Esimerkiksi elokuvassa ei koskaan paljasteta, minkä vuoksi messuilla syntynyt räjähdys tapahtui. Hiro epäilee räjähdystä tahalliseksi, keinona mikrobottien varastamisen peittelyksi, mutta elokuvassa Callagherin lopullinen suunnitelma ei liity mikrobotteihin - lisäksi olisi epäloogista, että Callagher olisi Hiron botit messuilla nähtyään repäissyt räjähdyssuunnitelman hihastaan. Hirohan luovuttaa mikrobotit tälle vapaaehtoisesti, joten olisi järkeenkäypää, että räjähdys todella oli onnettomuus. Mutta elokuva ei koskaan suoraan kumoa tätä Hiron uskomusta, ja Callagherin maininta, jonka mukaan hän ei välitä Tadashin kohtalosta, antaa edelleen ymmärtää, että räjähdys olisi hänen aiheuttamansa. Sehän saisi Hiron uskomaan, että muut mikrobotit ovat tuhoutuneet, ja Callagher saisi puuhailla juoniaan rauhassa.
Ehkä enemmän häiritsevä yksityiskohta on kuitenkin se, että Hiro löytää tuhoutuneen Baymaxin nyrkistä tämän ohjelmistokortin, joka ei käy millään järkeen elokuvan juonen kannalta. Baymax menettää hoitoviettinsä, jos ohjelmisto poistetaan hänestä, joten kaiken järjen mukaan hän ei olisi voinut pelastaa Hiroa ilman ohjelmistoa. Tämä juoniaukko saatetaan kyllä selittää jossain Behind The Scenes-klipissä, mutta elokuvan jatkumossa siinä ei ole järkeä. Toki on hieno juttu, ettei Hiro menetä Baymaxia lopullisesti, mutta tuo epäloogisuus häiritsee!
Kaiken kaikkiaan Big Hero 6 oli mielestäni odotuksen arvoinen: hauska, koskettava ja tarinaltaan voimakas, niin kuin hyvän animaatioelokuvan kuuluukin. Se on mukavaa vaihtelua edellisiin elokuviin, ja osoitus siitä, että Disney on yhtiönä myös muuntautumiskykyinen. Toki useamman seikkailupainotteisen leffan jälkeen sitä alkaa toivomaan jotain vähän rauhallisempaakin...
