Jouluelokuvia tulee ja menee, mutta isoilta animaatioyhtiöiltä harvemmin tarjoillaan kokopitkää, täysin joulun ympärille rakennettua elokuvaa, varmaankin siksi että tietyn juhlapyhän ympärillä pyörivää leffaa on vaikea markkinoida muina aikoina. Viisi Legendaa-animaatiossa vilahtelee niin joulupukki kuin pääsiäispupukin, mutta juhlapyhät eivät ole olennaisia elokuvan miljöössä. Ainoa omaan mieleeni tuleva jokseenkin jouluelokuvaksi laskettava "isompi" animaatioleffa on Tim Burtonin ohjaama ja Disneyn omistaman Touchstone picturesin tuottama Painajainen ennen joulua. Toki erityisesti Dreamworks on julkaissut kaiken maailman jouluspesiaaleja, mutta ne ovat sitten asia erikseen.
Mutta niin, sitten on tämä Artturi Joulu. Se on elokuva, joka yhtaikaisesti kunnioittaa, parodioi ja uudelleenluo ikivanhaa anglosaksista joulupukkimyyttiä. Joulupukin rooli on elokuvassa isältä pojalle kulkeva ammatti, ja päähenkilö Artturi on elokuvassa joulupukin nuorempi poika, hermoheikko ja kömpelö teini jonka hommaa on joulupukin saamiin kirjeisiin vastaaminen. Elokuva alkaa kuvaukselle nykyaikaisesta joulusta, jossa ninjamaiset tontut ja pukki matkustavat avaruusalusta muistuttavalla häkkyrällä jakamaan lahjoja maailman lapsille. Artturin isoveli Steve koordinoi isänsä lahjanjakelua ja kuuntelee samalla naljailua isoisältään, jonka mielestä tekniikan käyttö lahjanjakelussa on turhanpäiväistä hifistelyä. Virheen seurauksena yksi lahja jää kuitenkin jakamatta, ja terhakka Artturi lähtee isoisänsä ja yhden tontun kanssa jakamaan tätä unohtunutta lahjaa.
Artturi Joulu on mielenkiintoisesti rakennettu elokuva. Vaikka pinnallisin puolin elokuvan peruskonflikti - lahjatta jäänyt lapsi - vaikuttaa kliseiseltä, sen ympärille kietoutuu hahmojen välisiä suhteita ravisteleva vyyhti. Artturi ihailee joulupukin virkaa hoitavaa isäänsä, ja pettyy kun tämä ei lähdekään jakamaan jäljelle jäänyttä lahjaa. Isoisänkin perimmäinen syy lähteä reissuun on hänen pyrkimyksensä todistaa, että oikea joulupukki kulkee reellä ja jakaa lahjat perinteiseen malliin, ja Steve-veljen mielestä joulu on niin tärkeä juttu, ettei silloin voi alkaa tunteilemaan yhden unohtuneen lapsen tähden. Itse joulupukki Malcom alkaa jo osoittaa työhönsä väsymistä, mutta ei halua vanhimman poikansa harmiksi vielä siirtyä eläkkeelle.
Hahmovetoisuus ja henkilöille annetut värikkäät personaallisuudet ovatkin elokuvan suola, ja se myös estää elokuvan lipsumisen liikaan sentimentaalisuuteen tai söpöstelyyn. Artturi Joulun perimmäinen kysymys näyttäisi melkein kietoutuvan sen kysymyksen ympärille, että mitä tarkoittaa olla joulupukki. Animaatioelokuvien piirissä en ole törmännyt toiseen leffaan, joka kyseenalaistaisi joulupukkiuden merkitystä samalla tavalla, esimerkiksi Viidessä Legendassa Joulupukki on myyttinen, muuttumaton hahmo, ja Artturi Joulun dynaaminen "joulupukkikuva" on raikas kontrasti ikoniseen ja yli-inhimilliseen joulupukkihahmoon. Artturin pukit ovat kunnianhimoisia, pikkumaisia, hajamielisiä, ajattelemattomia ja pelkureita. Ihan niin kuin tavalliset ihmiset.
Juonellisesti leffa pysyy varsin hyvin koossa. Unohtuneesta lahjasta syntyvä kriisi eskaloituu hieman naurettaviin mittoihin valtioiden hallitusten jahdatessa mystistä ufoa ja pohjoisnavan tonttujen panikoidessa ja julistaessa joulun peruutetuksi. Tämä vähän turhan suuret mitat saava draama ei kuitenkaan häiritse liiaksi juonenkulkua, joka kaikesta huolimatta pysyy hyvin kiedottuna peruskonfliktin ympärillä. Plussaa elokuva saa myös siitä, että se ohimennen erittelee useamman eri maan jouluperinteitä eikä jämähdä vain angloamerikkalaiseen kontekstiin. Kovin eksoottiseksi ei elokuvassa kuitenkaan mennä, ja Afrikkakin jää vain leijonien maaksi. Yksi hauska ja nokkela huomio leffassa muuten on, etteivät joulupukkidynastiaan kuuluvat Artturi ja Isopukki suuremmin tunne ulkopuolista maailmaa, koska he eivät erityisemmin liikuskele ihmisten parissa vapaa-aikanaan. Isopukki esimerkiksi hämmentyy siitä, kuinka maailma on muuttunut niiden vuosikymmenien aikana kun hän on ollut sivusta pukintehtävistä.
Artturi on päähenkilönä miellyttävä: kirkasotsainen ja suorastaan naiivi, mutta samalla helposti hermostuvaa sorttia. Hän ei ole yhtä monipuolinen kuin pukin tittelistä varsinaisesti nahistelevat perheenjäsenensä, ja hänen kokemansa hahmonkehityksensä on varsin tavanomaista, mutta silti Artturin vilpitön auttamisenhalu lämmittää omaa sydäntäni. Loppuratkaisu, jossa Artturi päätyy joulupukiksi, on kieltämättä vähän omituinen siinä mielessä, ettei hän missään vaiheessa osoita minkäänlaista halua toimia joulupukkina. Vaikka tosin hän itse elokuvassa toteaakin, että joulupukissa on loppujen lopuksi kyse myytistä eikä lopulta olekaan tärkeää millainen pukki on vaan se, että hän tekee työnsä eli tuo lahjoja lapsille.
Kiinnostava asia Artturi Joulusta on myös se, että se on britannialaisen Aardman Animationin ja Sonyn yhteistuotantoa. Eurooppalaisuus näkyy näyttelijävalinnoissa (kaikki hahmot haastelevat alkuperäisessä versiossa brittiaksenteilla) sekä hieman kieroontuneessa huumorissa, jonka tyyppistä ei yleensä kuule täysamerikkalaisessa animaatiossa (erityisesti mieleeni on jäänyt Isopukin toteamus siitä, että väärään aikaan heränneen lapsen saa unohtamaan pukin näkemisen kolautuksella ja viskillä). Aardmanhan on elokuvien saralla tehnyt aikaisemmin yhteistyötä DreamWorksin kanssa.
Itse tykkään elokuvasta oikein paljon, ja mielestäni se on aina yhtä viihdyttävä katsottava joulunalusaikaan. Parasta elokuvassa taitaa olla se, ettei jouluteeman kanssa mennä niitä kliseisimpiä polkuja vaan joulupukin olemukseem suhtaudutaan vakavasti ja pohdiskelevasti, mutta samalla leikittelevästi. Hahmojen pirskahtelevat persoonallisuudet pitävät elokuvan draaman kiinnostavana, jopa juonen melkein hajotessa käsiin loppumetreillä. Myös animaatio on siistiä ja nautittavaa, niin kuin Sonyn kaltaiselta isolta yhtiöltä tulevalta leffalta saa odottaakin. En itse pitäisi elokuvaa mahdottoman "jouluisena" mutta eihän se katselunautintoa syö pois!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti