keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Ensisilmäyksellä: Angry Birds -elokuva



Animaatioharrastajana on aina jännittävää todistaa aivan uuden animaatiostudion syntymistä, sellaisen joka pystyy kilpailemaan menestyksekkäästi kansainvälisillä markkinoilla. Niin ei käy usein, mutta jo nyt on selvää, että Rovio on onnistunut juurruttamaan itsensä jo varsin menestyväksi animaatiostudioksi. Se on aina kutkuttavaa, eikä tietenkään vähiten siksi että yhtiö on suomalainen ja elokuvan tekijöissä on ollut poikkeuksellisen paljon suomalaisia tekijöitä mukana. Olisiko peliyhtiö Roviolla tarjottavana jotain sellaista, mitä muut animaatiostudiot eivät olisi vielä tuoneet esille?

Angry Birds on eräänlainen "origin story", eli sen tarkoitus on kertoa miksi ikonisista vihaisista linnuista oikeastaan tuli niin kärttyisiä. Perusjuoni on sama kuin itse pelissäkin: vihreät possut haluavat varastaa lintujen munat, ja sen vuoksi vihaisten lintujen pitää taistella heitä vastaan. Mobiilipelissä tarinapuoli on tarkoituksella yksioikoista, joten Rovio on lähettänyt lihottamaan juonta tekemällä siitä eräänlaisen kehityskertomus päähenkilölle eli Red-linnulle, joka on alussa yhteiskunnasta eristäytynyt yksineläjä mutta josta kasvaa etevä tiimipelaaja joka on valmis laittamaan kaikki peliin yhteisön hyväksi.

Aluksi on kiiteltävä Roviota siitä, että he ovat älynneet, mikä on avain siihen, että kilpailu isojen Hollywood-tuotantojen kanssa on mahdollista: laadukas animaatio. Vaikka kyseessä onkin studion esikoiselokuva, ei se jää laadussa jälkeen tyypillisistä isoista CGI-tuotannoista. Hauskoja yksityiskohtia on paljon ja animaatio on huoliteltua ja sulavaa. Kiva lisä ovat myös Rovion studiolla animoidut kohtaukset, jotka ovat kaksiulotteisia. Elokuvaan on pyritty laittamaan viittauksia alkuperäiseen peliin ja vaikka lintujen design on muuttunut mobiilipelin palleroista, niin hahmot ovat hyvin suunniteltuja ja linnut ovat oikein söpöjä ja ilmeikkäitä! Visuaalisesti Angry Birdsistä on helppo nauttia.

Ihastuin aika lailla elokuvan päähenkilöön Rediin. Vaikka elokuvan alkuhetket kuvaavat häntä koheltamassa CGI-elokuvien hahmoille tyypillisesti, niin Red eroaa aika lailla lastenelokuvien tyypillisistä optimistisista ja iloisista sankareista. Hän on erakkomainen, kärttyisä ja parantumattoman sarkastinen, ehkä vähän sekoitus UPin Carlia ja Keisarin Uusien Kuvioiden Kuzcoa. Ihmisten seuraa välttelevä mutta samalla aikaa yksinäinen Red muistuttaa jopa vähän stereotyyppistä kuvaa suomalaisesta miehestä. Hänen aisapareinaan toimivat hyperaktiivinen Sakke ja vähän epävarma Pommi ilmentävät tyypillisempiä animaatioelokuvahahmojen arkkityyppejä.  Päähenkilökaartin miesvaltaisuus samoin kuin tärkeimpien sivuroolien varaaminen miehille on kuitenkin osoitus siitä, että hahmokehittelyä olisi voitu Roviolla miettiä enemmänkin. Ainoa merkittävä naisrooli on vihanhallintaryhmää vetävällä Matilda-linnulla, jonka naisellisen hoivaavaa roolia yritetään elokuvassa rikkoakin, mutta tekijätiimin miesvaltaisuus korostuu kyllä hahmoissa. Bechdelin testi ei mene läpi edes ensimmäisessä kysymyksessä, koska vain yhdellä naishahmolla on nimi.

Tarinallisesti tarjolla on tyypillistä CGI-elokuvaa: vauhtia, toimintaa ja menoa. Elokuva ei tunnu hengähtävän missään vaiheessa, vaan koko ajan tapahtuu jotakin. Tämä jää vaivaamaan ainakin itseäni, sillä hyvä tarina vaatii kehittyäkseen fokusta muuhunkin kun tapahtumiin. Juonellisesti elokuva on armottoman suoraviivainen ja lattea. Jotain järkevää temaattista sisältöä on yritetty luoda Redin hahmokehityksessä erakosta tehokkaaksi tiimipelaajaksi, ja perinteisesti individualismia korostavien leffojen rinnalla Angry Birdsin fokus yhteisöihin on ihan jännittävä. On myös kiva nähdä että Redin elämänlaatu parantuu kun hän löytää ystäviä. Jos jotain hyvää elokuvan vinosta sukupuolijakaumasta voi sanoa, niin on kiva että elokuvassa kuvataan ystävyyden hyviä puolia erityisesti yksinäisten miesten elämässä.


Redin kulmakarvat on juonellisesti yllättävän merkittävät.


Elokuvasta syntynyttä keskustelua seuranneet ovatkin ehkä huomanneet, että monet eivät ole katsoneet hyvällä asetelmaa, jossa omissa oloissaan elävät linnut ottavat vastaan toisesta maasta tulevia possuja, jotka soluttautumisen jälkeen alkavat tuhota ja ryöstellä. Red epäilee possujen motiiveja jo alusta lähtien, ja hänen ennakkoluulonsa paljastuvat oikeiksi. Elokuva päättyy sodan kuvaukseen. Monet kriitikot ovat oikeutetusti kommentoineet, että elokuvasta ei välity suvaitsevaisuuteen kannustava viesti, vaan se puoltaa ennakkoluuloja. Jotkut katsojat ovat kuitenkin lähteneet leimaamaan Angry Birdsiä jo jonkinlaiseksi kommentiksi Euroopan pakolaiskriisiin. Tämä on mielestäni aika kohtuutonta Roviota kohtaan, sillä jokainen vähääkään animaatioelokuvista ymmärtävä tietää, että animaatio on työlästä ja käsikirjoitus on tehty jo kauan ennen kriisin eskaloitumista. Vaikka jokainen elokuva kuvaa tietyllä tasolla omaa aikaansa, niin tällaiset suoraviivaiset tulkinnat ovat harvoin perusteltuja. Lisäksi elokuvassa laivalla saapuvat possut ovat teknologisesti kehittyneempi kansa, jotka kuninkaan johdolla alistavat toisen kansan. Eikö tämä enemmänkin vaikuta rinnastukselta konkistadoreihin ja 1500-luvun imperialismiin?

Elokuvan trailerin perusteella suhtauduin varauksella sen tarjoamaan huumoriin, sillä se antaa ymmärtää ettei ainakin itseeni huonosti uppoavaa vessahuumoria ei olla kaihdettu. Positiivinen yllätys oli, että se pääasiassa rajoittui trailerissakin esiintyvään kohtaukseen (joka kieltämättä oli kyllä vaivaannuttava ja ällöttävä enemmän kuin hauska). Huumorissa oli selkeästi ns. "Dreamworks-meininkiä", paljon slapstickia ja mukaan ripoteltuja aikuisille suunnattuja vitsejä. Joissain kohdissa tuli selville että kyseessä on eurooppalaistaustainen animaatio, sillä amerikkalaiset välttävät kaikista suorasukaisimpia vitsejä lastenelokuvissa. Esimerkiksi Rovion itsensä animoimassa kohtauksessa, jossa Sakke-lintu kuvittelee miltä Suuri Kotka näyttää, on mielestäni ihan selvä Tom of Finland -viittaus... :D (Suomi-viittauksia elokuvassa oli verrattain vähän ja elokuvahan on pääasiassa ulkomaista käsialaa). Monet vitsit olivat oikeasti nokkelia, vaikka osa todellakin meni vähän mauttomiksi. 

Päällisin puolin Angry Birds on viihdyttävä ja Hollywood-tavalla kaunis elokuva, josta kuitenkin puuttuu oikeasti syvällinen ja ajatuksia herättävä sisältö. Elokuvan budjetti on ollut yhtiön ensituotokseksi iso, ja leffan menestys on mielestäni ihan tervetullut juttu, sillä Hollywoodin  kärkikastin animaatiotuotanto on edelleen muutaman ison yhtiön käsissä. Uutta verta kaivataan aina. Lisäksi on merkittävää, että uutisten mukaan Angry Bidsistä olisi tulossa kaikkien aikojen menestynein peliin pohjautuva elokuva. Vaikka erilaisiin video ym. peleihin pohjautuvia live-elokuvia on runsaasti ja Japanissa peliin pohjautuvat animet ovat ihan tuttu juttu, niin Angry Birds on länsimaisen elokuvan saralla pioneeri. Elokuvan menestys voi innostaa muitakin peliyhtiöitä satsaamaan elokuvabisnekseen (japanilainen Asahi News uutisoikin jo, että Nintendo haluaa tuottaa peleihinsä perustuvia länsimaistyyppisiä animaatioita). Voi hyvinkin olla, että pelit ovat seuraava inspiraation lähde animaatioissa!

2 kommenttia:

  1. Hei kiva kun kirjoitit tästä - Disney-blogeissa pyöriessä kun jää jutut muiden studoiden animaatioista niin vähälle lukemiselle. :D Olen myös pohtinut pitäisikö tämä Angry Birds -elokuva käydä teatterissa katsomassa vaiko kenties ei.

    Olen sivusta seuraillut hiukan elokuvan nostattamaa keskustelua ja minua ovat hämmentäneet tuomiot jotka pitävät elokuvaa rasistisena. Totta kai tällaisessa maailmantilanteessa kaikki mahdollisesti pakolaisuutta tai maahanmuuttoa liippaavat aiheet katsotaan tarkalla syynillä läpi. Mutta itsekin peliä pelanneena ja trailereista päätellen olin ymmärtänyt että elokuvan asetelmat eivät millään tapaa viittaa nykyhetkeen ja -tilanteeseen. Siksi vaikka ymmärrän että elokuvien jotka ovat suunnattu lapsikatsoille tulisi olla tarkkoja viestittämissään sisällöissä niin tahtoisin puolustaa studion kantaa tehdä juuri sellainen elokuva joka selittää miksi linnuista tuli niin vihaisia possuille. Toki possut olisivat voineet yhtä hyvin olla paikallisia, mutta juonellisesti tällainen muualta saapuminen toimii paremmin.

    Vähän niin kuin jos Pocahontas olisi tehty nyt ja sitten katsojat olisivat alkaneet valittaa kuinka siinä maahanmuuttajat asetetaan huonoon valoon tai jotain muuta. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai juu ja myönsin sinulle ja blogillesi erään tunnustuksen/haasteen, käy kurkkaamassa: http://pyorivanuoli.blogspot.fi/2016/06/puhetta-bloggaamisesta-blogger.html ! :)

      Poista