tiistai 15. maaliskuuta 2016

Ensisilmäyksellä: Zootropolis - Eläinten kaupunki



Tänä vuonna tulee Yhdysvalloissa ensi-iltaan peräti kaksi Disneyn kokopitkää elokuvaa: nyt keväällä valkokankaille saapui Zootropolis (Zootopia) ja talvella ennen vuodenvaihdetta pääsemme Moanan matkaan Polynesian saarille. Maaliskuu on perinteisesti ollut Disney-ensi-iltojen aikaa täällä Suomessakin, joten poikkeuksellisesti Zootropolis sai ensi-iltansa täällä samaan aikaan kuin Yhdysvalloissakin. Moanaa joudumme todennäköisesti odottelemaan ensi kevääseen asti ja toivomaan, että vältymme suurimmilta spoilereilta!

Zootropolis-elokuvan keskushenkilönä toimii tuore konstaapeli Judy Hopps joka saapuu Zootropoliksen kaupunkiin tullakseen ylvääksi lain puolustajaksi – ja päätyy kirjoittamaan parkkisakkoja, koska ensimmäistä jänispoliisia ei pidetä sopivana tositoimiin. Toiseksi päähenkilöksii nousee kettu ja pikkurikollinen Nick Wilde joka niin ikään on kärsinyt lajiinsa liitetyistä ennakkoluuloista. Kaksikko päätyy yhdessä selvittelemään mystisten katoamistapausten vyyhtiä. Elokuvsn todelliseen keskiöön nousee kuitenkin koko Zootropoliksen yhteiskunta, joka pyrkii rauhalliseen yhteiseloon eri lajien kesken mutta jota varjostaa eläinkunnan synkkä historia, jossa pedot pyydystivät saaliseläimiä.

Zootropolis on puhdasverinen faabeli, eli tarina jossa eläimien kautta kuvataan ihmisten ongelmia ja tapoja. Jo elokuvan alkumetreillä hämmästyin sen suorasukaista poliittisuutta. Judyn päätyminen parkkipirkkohommiin sen takia, ettei hänen uskota olevan soveltuva varsinaisiin poliisin tehtäviin, peilautui mielessäni nopeasti Haruki Murakamin 19Q4 -romaanissa vastaantulevaan naispoliisiin, joka on miesvaltaisessa poliisilaitoksessa kokenut täysin saman kohtalon kuin Judy. Muutenkin elokuva käsittelee politiikkaa lastenelokuville ihan uudenlaisella tavalla: kaupunginjohtaja Lionhart puhuu vaaleista ja äänestäjien haalimisesta ja päätyy peittelemään arkaluontoista tietoa säilyttääkseen oman asemansa. Niin ikään Bellwether haluaa tehdä Judysta poliisilaitoksen kasvot korostaakseen saaliseläinten asemaa pysyäkseen näin itse tiukemmin vallan kahvassa. 

Vaikka Zootropoliksen todellinen temaattinen ydin liittyy stereotypioiden vastustamiseen ja siihen, ettei ketään voi leimata viiteryhmänsä perusteella, niin itseäni kiehtoo enemmän juurikin elokuvan tapa käsitellä vallan tematiikkaa eri tavoin. Petoeläimet muodostavat Zootropoliksessa kymmenen prosentin vähemmistön, mutta heillä annetaan ymmärtää olevan käsissään huomattava poliittinen valta (Lionhart on elokuvan alussa kaupunginjohtaja ja esimerkiksi poliiseista valtaosa on petoeläimiä). Omaan asemaansa nimellisenä apulaiskaupunginjohtajan turhautunut Bellwether haluaa ottaa vallan takaisin saaliseläinten enemmistölle, silläkin hinnalla että se vaatii petoeläinten lavastamisen kyvyttömiksi elämään sivistyneessä yhteiskunnassa. Omanlaistaan valtaa on taasen mafiosomaisella Mr. Big -päästäisellä, jota pelkäävät kaikenkokoiset eläimet ja joka toimii niin kuin itselleen parhaaksi näkee. Samoin elokuva ottaa kantaa myös median valtaan yhteiskunnassa.

Zootropoliksen hahmokaartia. Elokuvassa on mukavia naishahmojakin,mutta jostain syystä Judy on ainoana päässyt tähän kuvaan.
Vertauskuvallinen eläintarina on Disneyltä oiva veto, sillä se voi kommentoida yhteiskunnan ongelmia sitomatta niitä liiakseen tietynlaiseen kontekstiin, tekemättä elokuvastaan liian osoittelevaa taikka ajankohtaansa sidottua. Saaliseläin-petoeläin -jaottelua tai eri nisäkäslajeihin liittyviä ennakkoluuloja ei ole tarkoituskaan pyrkiä suoraan rinnastamaan oman yhteiskuntamme ilmiöihin, vaikka kuten edellä totesin niin inspiraatiota hahmojen kokemalle syrjinnälle on varmasti etsitty ihan tosielämästä. Toki, ylikierroksilla käyvässä amerikkalaisessa Disney-keskustelussa on jo ehditty miettiä että onko poliittisesti korrektia esittää, että vähemmistönä toimivat petoeläimet kuvataan taantumassa villeiksi...

Mielestäni on aivan ihanaa kun elokuvassa on paljon pureskeltavaa ja tältä osin Zootropolis tarjoaa kyllä täyslaidallisen! Käsikirjoituksellisesti tarina on mielestäni vähän turhankin nopeatahtinen ja elokuvassa sahataan eri paikkojen välillä aika tiuhaan tahtiin. Tarina ja sanoma eivät olisi kärsineet hienoisesta yksinkertaistamisesta ja vauhdin hidastamisesta. On valitettavaa huomata, että nykyajan animaatioteollisuudessa halutaan helposti kikkailla uusilla teknisillä tempuilla ja tehdä elokuvan miljööstä ja maailmasta niin rikas, että resursseja ei haluta käyttää samalla tavalla vahvan, selkeäpiirteisen juonen kehittelyyn. Yksinkertaisten asioiden merkitys tuntuu jäävän studioiden kunnianhimon jalkoihin tänä aikana jolloin animaatioteollisuudessa on enemmän kilpailua kuin koskaan. Vaikka elokuvan sanoma on tärkeä, niin itseeni vetoaa eniten taitavasti rakennettu, tarpeeksi yksinkertainenkin tarina, eikä Zootropolis kokonaisuutena onnistu liikuttamaan itseäni liiemmin. Välillä käy mielessä että Zootropoliksessa on vähän liikaakin tarjottavaa yhdelle leffalle.

Animaatiollisesti elokuva on Disneyltä nykyään odotettavissa olevaa korkeaa laatua, eläimien pieniä eleitä ja ilmeitä varmasti jaksaa ihastella (Judyn korvat!) Ehkä parasta Zootropoliksessa kuitenkin on se, että se onnistuu yllättämään. Ennakkotiedot elokuvasta saivat varmasti monet miettimään lafkan edellistä yritystä tehdä tarina eläinten yhteiskunnasta, joka oli selvästi studion heikoimpiin kuuluva Pikku Kananen, eikä varmasti kukaan olettanut elokuvan olevan niin selkeästi yhteiskunnallinen. Jos Zootropolis onnistuu lyömään läpi myös "kansan syvissä riveissä" niin ehkä se auttaa murtamaan varsin pinttynyttä ajatusta Disneyn klassikoista ainoastaan satuelokuvina.

En aina kommentoi elokuvien dubbeja, koska mielestäni isojen yhtiöiden suomidubit ovat lähtökohtaisesti tasalaatuisia. Zootropoliksen suomidubbi oli positiivinen yllätys sen osalta, että Iina Kuustonen sopi oikein hyvin Judyksi eikä kuulostanut ollenkaan kuluneelta valinnalta. Mutta ai että inhosin Gazellen ääntä! Olen täällä blogistanian kylillä jo kulkenut ihmettelemässä, että oliko hänenkin äänensä Kuustonen kun hän kuulosti ihan Judylta. No ei ollut, mutta silti koko Gazelle jäi ärsyttämään :D

PS. Jos ette ole vielä ehtineet niin käykää kurkkaamaan nyt.fin artikkeli elokuvien lokalisaatiosta! Ihan tosi mielenkiintoinen tuo ajatus siitä, että kuinka pitkälle tuossakin voidaan mennä. Voisin joskus kirjoittaa aiheesta tänne blogiin jos keksin jotain selkeitä mielipiteitä asiaan.

12 kommenttia:

  1. Hei taas! :D

    Ihan ensiksi: nyt blogipiirreissä pörrätessäni olen saanut hämmästellä kerta toisensa jälkeen yhä parempia kirjoittajia - esimerkiksi sinua. Tykkään hirmuisesti tavastasi ilmaista sellaiset asiat joista olen samaa mieltä, paremmin kuin olen niitä itse osannut ajatellakaan! :D

    Voih, tylsää ajatella että Moanaa tarvitsisi taas odotella pidempään. Nyt oli niin mukavaa kun Zootropoliksesta ei tarvinnut väistellä mitään isoja spoilereita ennen ensi-iltaa. Tulipa muuten mieleen, kun täällä juuri Zootropoliksen julkaisun ennätyspotista luen, että ensimmäisten päivien jättituoton tekemiseen saattoikin vaikuttaa se, että se ilmestyi isossa osassa maailmaa samana päivänä.

    Olen törmännyt tuohon sanomaasi nopeatempoisuuteen useammassakin blogiarvostelussa Zootropoliksesta, mutta itse en asiaa huomioinut elokuvaa katsoessa. Ainoastaan välillä tuli olo, että "jaha, nyt siirrytään taas kaupunginosien välillä maailmasta ihan toiseen". Ehkä seuraavan katsomiskerran jälkeen huomaan sen paremmin ja voi olla että se sillä kertaa enemmän häiritseein. Mutta minusta on mahtavaa, miten Zootropoliksessa tuntuu olevan tavaraa useammallekin elokuvalle. Minusta Disneyn viimeisimpien elokuvien täysinäisyys on hyvä juttu sen puoleen, että elokuvaa pystyy katsomaan monet kerrat useammasta eri näkökulmasta ja ne sopivat eri tilanteisiin ja eri porukoiden kanssa katsottavaksi. Toki, täyteen tupattuina elokuvat myös köyhtyvät hiukan, verrattuina esimerkiksi sellaisiin elokuviin, jotka keskittyvät selkeästi yhteen asiaan tehden sen hyvin. Niihin elokuviin toisaalta tarvitaan se tietty fiilis, että niihin tarttuu ja katsoo uudelleen. Ja toisaalta esimerkiksi juurikin Disneyn uusimmat klassikot tuntuvat olevan kohdennettu niin monenlaiselle yleisölle että väkisin elokuvissa on paljon juttuja jotka eivät nappaa itseä ja jotka tuntuvat itselle turhalta täytteeltä. Joten asiassa on puolensa, mutta ainakin vielä olen monipuolisuuden ja täyteläisen maailmanrakennuksen ja tarinankerronnan puolella.

    Ja hei wow tuo lokalisaatiojuttu! Disnerd dreams -blogin Paulan kanssa tulikin lokalisaatiosta hiukan puhetta oman blogitekstini perässä. Puhuttiin lähinnä leffan kylteistä, joita ei oltu Zootropolikseen suomennettu. Mutta enpä osannut ajatella että jotain noin isoja muutoksia, kuin kokonaisia hahmoja, on tehty myös! Olinkin ennen Zootropoliksen näkemistä miettinyt käsitelläänkö elokuvassa eri kansallisuuksia eläimien kautta, mutta ainakin tässä lokalisoinnissa eri eläinlajeja on otettu maiden mukaan huomioon. Jännä juttu, minun mielestäni se on toisaalta tosi kiva, että annetaan tavallaan erillinen huomionosoitus eri maille, mutta toisaalta on hassua ajatella, että elokuvasta on tavallaan eri versioita olemassa. Jotenkin käännettyjen kylttien kohdalla ei tullut niin isosti sellainen olo. Jos piskuiselle Suomelle olisi tehty oma versio uutistoimittajasta, mikähän eläin se olisi ollut? :D

    Mielenkiintoista (ja hyvä juttu) oli myös, miten varsinaisia kotieläimiä ei elokuvassa ollut, eikä näin ollen ihmisten vaikutusta näkynyt missään. Hämmentävää oli silti, miten lampaita oli mukana, vaikka miellän ne hyvin pitkälti kotieläimiksi. Toisaalta kaipa lammas on ollut melko samanlainen eikä ole jalostunut juurikaan siitä kun ihminen alkoi paimentaa niitä ominaan? En tiedä joten ehken lähde pätemään aiheesta enempää. :D

    Voi ei, viimeksi minun teki mieli katsoa Kunnon dinosaurus heti uudestaan ja nyt tahtoisin taas nähdä Zootropoliksen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No heipä hei ;)

      Todella hienoa kuulla että pidät tavastani kirjoittaa ja ilmasta asioita! Itse aina välillä murehdin että ovatko tekstini jotenkin sekavia tai vaikealukuisia kun omia tuotoksiaan on vaikea arvioida objektiivisesti.

      No äläpä muuta virka tuosta Moanasta! Se on aina vuoden kuumottelevin jakso kun jenkkilässä on valkokankaille tullut uusi Disney-leffa (tai jokin muu kovasti itseäni kiinnostava elokuva, mutta harvemmin suhtaudun muihin elokuviin samanlaisella hartaudella) ja sitten joutuu välttelemään niitä kirottuja spoilereita useamman kuukauden :( Viime vuosina Disney-elokuvat on julkaistu täällä meillä päin lähes poikkeuksetta hiihtolomakauden pintaan, joten pahaa pelkään että Moanan kanssa käy samoin.

      Olet muuten ihan oikeassa tuon "täysinäisyyden" hyvien puolien kanssa. Elokuva, jossa on rikas maailma ja monimutkainen juoni, puhuttelee todennäköisesti suurempaa yleisöä kuin sellainen, jossa on pyritty minimalismiin. Jos vaikka elokuvan tekovaiheessa mietitään, kuinka iso hahmokaarti elokuvaan halutaan, niin voidaaan ajatella että mitä enemmän hahmoja, sitä todennäköisemmin erilaiset katsojat löytävät heidän joukostaan sellaisen hahmon, josta pitävät ja johon samaistuvat, mutta sitten taas hahmojen määrä estää sen, että he ja heidän välisensä suhteet saisivat kunnolla hahmokehitystä. Mutta monipuolisuudella on kyllä hurjasti etuja ja juuri tuo että elokuvan voi katsoa joka kerta eri näkökulmasta on kyllä hyvä juttu. Zootropolistakin voi tarkastella tosi eri tavoin ja monitasoisuudessaan se on kyllä erikoinen animaatio.

      Joo, nuo muutetut eläimet ovat kyllä askel eteenpäin käännetyistä kylteistä! Jännittää nähdä, kuinka pitkälle lokalisatiossa mennään Hollywood-animaatiossa tulevaisuudessa. Mielestäni Nyt.fi:n visioima skenaario, jossa erilaisille kulttuureille tuotettaisiin oikeasti erilaisia versioita elokuvista, on aika kutkuttava. Tietysti tämä ei ole animaatiobisneksessä kovin uutta loppujen lopuksi: me 90-lapset olemme monet katsoneet englanninkielisiin dubbeihin perustuvia Pokemon-jaksoja, jossa perinteiset japanilaiset riisipallot on ristitty "hillotäytteisiksi donitseiksi"!

      Olisi ollut hauskaa, jos Suomikin olisi saanut oman eläimensä! Itse olen vähän sitä mieltä, että kyseessä olisi pitänyt olla ruskeakarhu, koska olemmehan me "karhun kansa" :)

      Tohon juttuun en ollut kyllä itse kiinnittänyt yhtään huomiota: lampaat ovat toden totta ainoita kotieläimiä koko elokuvassa. Mahtaakohan tuohon olla jokin syy? Pitää kyllä oikaista, että lammasta on erityisesti villansa takia jalostettu oikein paljonkin, ja paksun villansa perusteella Zootropoliksen lampaat edustavat nimenomaan kesytettyjä lammasrotuja. Hassu juttu!

      Blogipostauksia lukiessa tulee kyllä helposti fiilisteltyä hyviä leffoja :D Toivottavasti saat tilaisuuden katsoa elokuvan pian uudestaan.

      Poista
    2. Näkyyhän Zootropoliksessa myös sika joka näyttää kesytettyltä kotisialta ja brittiversiossa on uutislukijana corgi. Aika ihme juttu. Jospa siat ja lampaat ovat vahingossa kesyyntyneet kun ovat alkaneet hengailla muiden lajien kanssa.

      Poista
    3. Haha, kenties! :D Onpa kyllä aika outo juttu, että kotieläimiä kuitenkin on Zootropoliksessa (vaikkakin vähän). Olin pitänyt sitä hyvänä vetona kun ajattelin ettei kotieläimiä Zootropoliksessa ollutkaan. Täytyisi varmaan katsoa uudestaan ja bongata että kuinka paljon niitä oikeasti leffasta löytyy.

      Poista
    4. Ai kato, unohdin sen sian kokonaan! Ja totta, se corgi. Kiinnostava juttu silti. Ehkä antropomorfiset kotieläimet ovat niin nähty juttu että Disney halusi luoda elokuvaan erikoisempia eläimiä. Mielenkiintoista muuten on, että sekä Robin Hoodissa, Pikku Kanasessa että Zootropoliksessa on varsin keskeisenä osassa kettu.

      Poista
    5. Totta! Toisaalta ketulla on pitkät satuperinteet ja sille on jo muodostunut selkeä rooli tarinoihin, niin ehkä se on sen takia helposti noussut tärkeäksi hahmoksi. Ainakin jos pitäisi miettiä satuun sopivia eläimiä niin ensimmäisinä tulisi mieleen kettu, susi, ehkä korppi ja joku vuohi (tai kili niin kuin ne saduissa on).

      Poista
    6. Hei pakkopa nyt vielä lisätä, että kävin katsomassa Zootropoliksen uudestaan ja tosiaan noita sikoja oli leffassa jopa aika paljon, sen lisäksi tietty lampaita, ja myös hevosia, jotka värityksestä päätellen eivät ihan suoraan preerialta olleet ehkä laukkailleet. Mutta ainakaan lehmiä en nähnyt, mistä sitten lie johtui. Ja toinen mitä ei ollut ollenkaan oli apinat. Ei niin minkäänlaisia apinoita, tai ainakaan ei yksikään pistänyt silmään. Onko sitten haluttu liika ihmismäiset apinat jättää pois, vai onko jäänyt muista syistä (vai puhunko vaihteeksi vain omiani ja niitä kuitenkin oli siellä :D)?

      Poista
    7. Miks mä en muista yhtäkään heppaa? Tää taas osoittaa kuinka NOPEASTI leffan yksityiskohdat unohtuvat!

      Kiintoisa tuo apinahuomio, tosin ovathan monet muutkin nisäkästyypit jätetty käsittääkseni pois. Ehkä se on se ihmismäisyys...?

      Poista
    8. Hepat pystyy bongaamaan ainakin kohdassa jossa Judy astelee junasta ihastelemaan Zootropolista ekaa kertaa. Kävelevät ohi ja näpräävät puhelintaan. :D

      Poista
  2. Ai okei kiitos oikaisusta :D Onpa jännä juttu, että lampaat päätyivät elokuvaan ainoina kotieläiminä. Ehkä se perustui siihen, että lammas on stereotypisesti niin tylsä, lauhkea ja yksinkertainen eläin, että se lisäsi yllätystä Belwetherin paljastuessa pahikseksi.

    Joo, itsekin ajattelin karhua ensin tuoksi suomalaiseksi eläimeksi, mutta nyt tuli mieleen myös ilves. Monesti unohdan että ilveksiäkin on olemassa, mutta se olisi ainakin ollut aika erikoinen eläin, jota ei tietääkseni (okei, ehkä minun pitäisi lopettaa tällainen päteminen josta en oikeasti tiedä varmasti :D) elele kovin monissa maissa.

    Haha, hauska tuo hillotäytteinen donitsi -juttu! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä hauska Pokemon-lisäys: Myöhemmillä Pokemon kausilla niitä riisipalloja on muutettu kokonaan eri ruoksi, kuten kekseiksi ja voileiviksi. :D (jatkakaa!)

      Poista
    2. Rico: Hahaa, ihan mitä tahansa kunhan eivät ole riisipalloja ;)

      Varmasti tuo mainitsemasi syy on miksi lampaat paljastuvat keplottelijoiksi. Oi, ilves olisi kyllä ollut hyvä elukka meikäläiseen versioon. Ne ovat oikein kauniita kissaeläimiä :)

      Poista