perjantai 14. marraskuuta 2014

Ensisilmäyksellä: Viimeinen yksisarvinen (1982)

Tunnen aina suurta tyydytystä kun saan esitellä blogissa leffan studiolta jonka tuotoksista ei ole ennen puhuttu. Viimeinen yksisarvinen on Rankin/Bassin tuotantoa ja todennäköisesti studion tunnetuin teos jouluaiheisten stop-motion -animaatioiden ohella. Tämä kyseinen leffa ei kuitenkaan ole mitenkään kovin tunnettu elokuva meilläpäin, ilmeisesti elokuva on joskus julkaistu videolla ja varmaan televisiossakin nähty, mutta suomalaista dvd-julkaisua ei ole kävellyt vastaan. Oma levyni oli brittiläinen dvd.

Viimeinen yksisarvinen perustuu Peter S. Beaglen samannimiseen kirjaan. Olen lukenut teoksen joskus, mutta lukukokemus ei ilmeisestikään ollut kovin säväyttävä koska kirja on paljolti painunut unohduksiin. Elokuvan asetelma on road movie-tyyppinen: päähenkilö Yksisarvinen lähtee etsimään muita kaltaisiaan, joiden kuulee olevan Punaisen Härän vankina. Matkalla hän tapaa taikuri Schmendrickin ja rosvonaisen Molly Gruelin, jotka seuraavat häntä lopulta yksisarvisia vankinaan pitävän kuningas Haggardin linnaan. Päästäkseen sinne yksisarvisen on kuitenkin muututtava ihmiseksi ja maksettava siitä koituva hinta.

Yksinkertaisen juonen ei sinällään pitäisi antaa hämätä, sillä Viimeinen Yksisarvinen on tarinana varsin sisällökäs. Hahmoihin on saatu yllättävän paljon "massaa", sillä juonen itsessään ollessa varsin suoraviivainen saavat hahmot enemmän tilaa kehittyä. Nimikkohenkilö Yksisarvinen poikkeaa useista animaatioiden sankarihenkilöistä: hän on tyyni ja etäinen, jopa kylmä, tosin hänen hahmonsa kokema hienovarainen kehitys on elokuvassa keskeistä. Hän on myös päähenkilönä harvinaisen dominoiva siinä mielessä, että kaikki muu elokuvassa tuntuu pyörivän hänen ympärillään. Muista elokuvassa esiintyvistä tärkeämmistä henkilöistä vain Schmendrickillä tuntuu olevan motiivi, joka ei suoraan liity Yksisarviseen.

Elokuvan myöhempiin julkaisuihin on ainakin Yhdysvalloissa lisätty sensuroitu ääniraita, josta on parit ärräpäät poistettu. Tässäkin Molly G. ystävällisesti totee Yksisarviselle "Damn you!"
Molly Gruel ja Schmendrick jatkavat hahmoina samanlaista jokseenkin lakonista linjaa Yksisarvisen kanssa. Molly vaikuttaa pahantuuliselta akankäppänältä, mutta hän on todellisuudessa herkkä ja älykäs. Schmendrick vaikuttaa ihailevan Yksisarvista tämän taikavoimien vuoksi ja haluaisi itsekin onnistua langettamaan oikeita taikoja - välillä jopa siinä onnistuen. Hän yrittää esittää kovaa jätkää mutta on oikeasti aika leppoisa kaveri. Vaikka Yksisarvinen on aktiivinen hahmo, ihmiseksi muututtuaan hän passivoituu, ja Mollyn ja Schmendrickin (sekä Haggardin pojan prinssi Lírin) toiminta muuttuu juonen kannalta olennaiseksi. Kaksikolla onkin ihan hauska henkilökemia, Molly jatkuvasti kehottaa Schmendrickiä tekemään asioita Yksisarvisen hyväksi ja kun tämä sitten tekee työtä käskettyä niin Molly motkottaa siitä kun taikuri sotkee aina kaiken.

Vaikka elokuva ei animaatiollaan voikaan kilpailla alansa jättejä vastaan, niin se ei se myöskään mitään jäätävää myötähäpeääkään herätä. Hahmodesign on yksinkertaisuudessaan omaan makuuni: Disney-vibat eivät nouse yhtä suuriksi kuin samoihin aikoihin elokuvaohjausta aloittelleen Don Bluthin elokuvissa (joka ei liene ihmekään sillä Bluth on alkujaan Disney-animaattori), ja hahmojen persoonalliset olemukset paikkaavat ilmeikkyyden puutetta.  Jimmy Webbin säveltämät ja America-yhtyeen tulkitsemat kappaleet eivät tue elokuvan kerrontaa mitenkään mainittavasti, mutteivät myöskään ala ärsyttää. Nimikkokappale "The Last Unicorn" on suorastaan hyvä! Erityiskehut elokuva saa ääninäyttelystä, joka oli jotenkin erityisen miellyttävää kuultavaa. Mia Farrow kuulostaa Yksisarvisena juuri sopivan eteeriseltä, ja muutkin ääninäyttelijät saavat hahmonsa kuulostamaan jotenkin erityisen luonnollisilta.

Heikko juoni jää Viimeisen Yksisarvisen suurimmaksi ongelmaksi: road movie -tyyppinen rakenne ei tarjoa kovin vakuuttavaa draaman kaarta, ja muiden yksisarvisten pelastaminen ei lopulta tunnu niin eeppiseltä jutulta kuin pitäisi. Kuningas Haggardia ei ole tarkoitettukaan superpelottavaksi pahikseksi vaan lähinnä sääliä herättäväksi kovasydämiseksi ukonpahaseksi, eikä yksisarvisten jahtaamiseen keskittyvä Punainen Härkäkään tarjoa hirveästi pureksittavaa. Hahmot ovat tarinassa keskiössä, mutta keskushenkilö Yksisarvisen ollessa hienovaraisen kehityksenkin puitteissa varsin vaikeasti samaistuttava ei elokuva lopulta jätä kovin suurta muistoa mieleen. Kyseessä on kuitenkin mielenkiintoinen suuremman luokan jenkkianimaatio ajalta, jolloin Hollywoodin animaatiobisnes oli vielä täysin Disneyn käsissä.

Kuvan lähde: disneyscreencaps.com

3 kommenttia:

  1. Huu! Kuulostaapa mielenkiintoiselta elokuvalta! Ja tuon kuvan perusteella piirrostyyli on yksinkertaisuudessaan kaunista ja jotenkin vekkulia. Juonikin vaikuttaa sellaiselle, että voisin siitä tykätä... Mutta kysymys kuuluukin, että voiko tällainen suomalainen nainen nähdä elokuvaa ostamatta sitä ulkomailta? :O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kyllä elokuvan katsastamaa, ei ollenkaan kurja leffa itsessään. Noilla sanoilla kuvailisin itsekin piirtotyyliä :) Sinun tilanteessasi olisi parasta yrittää etsiä elokuvaa katsottavaksi internetistä, youtubessa ainakin näyttäisi löytyvän hakusanalla "The Last Unicorn movie"!

      Poista
    2. Ai! Minä olin ihan varma, ettei sitä nyt varmasti Youtubesta löydy... joten en edes etsinyt. Pitääkin laittaa kirjanmerkiksi selaimelle, jos sen joskus hyvän välin tullessa saisi katsottua! :)

      Poista