tiistai 18. helmikuuta 2014

Ajatuksia: Pieni Merenneito (1989)

"Menetin hänet jo kerran, enkä aio menettää häntä toiste."

En omistanut Disneyn Pientä Merenneitoa lapsena, mutta näin sen ensimmäistä kertaa pari vuotta sitten. Tuolloin elokuva ei säväyttänyt, mutta taisin silloinkin jo otaksua sen vaativan ainakin toisen katsomiskerran. Nyt se seuraava kerta koitti, ja kerronpa ajatuksiani tästä leffasta, jonka katsotaan aloittaneen uuden aikakauden. (Satuimme samana iltana katsomaan Pientä Merenneitoa edeltäneen Oliver ja Kumppanit-leffan, ja ero on todellakin silmiinpistävä!)

Pienen Merenneidon kohdalla Disney vihdoin luopui kokonaan Xerox-menetelmästä ja senpä vuoksi jälki on Merenneidossa terävämmän ja puhtaaksi piirretymmän näköistä kuin edeltäjissään. Alun "Merenneitojen luo"-laulun siivittämä siirtymä meren pinnalta syvyyksiin säväyttää ja kaappaa katsojan heti mukaan elokuvaan. Elokuvan alku esittelee tärkeimmät hahmot, ja opimme mukavasti tuntemaan myös päähenkilö Arielin. Hän onkin varsin hyvä ja realistinen hahmo: ei pahantahtoinen mutta omapäinen neiti, joka haluaa kokeilla rajojaan. Vaikka hänelle toitotetaan että ihmisten maailmassa on kamalaa, kiehtoo tämä paikka häntä suunnattomasti ja pelastettuaan prinssi Erikin hän päättää rohkeasti muuttua itsekin ihmiseksi.

Juoni rullaa Pienessä Merenneidossa eteenpäin reippaasti, eikä se tuhlaa aikaa turhiin sivujuonteisiin, poikkeuksena Sebastianin kohtaaminen kokin kanssa joka on omalta osaltaan vain turhaa kohellusta. Draaman ja seesteisempien osioiden vuorottelu toimii, ylipäätäänkin käsikirjoitus on mielestäni onnistunut ja hahmot enimmäkseen hyviä. Pahiksen roolissa hääräävä merennoita Ursula olisi mielestäni kaivannut aivan hippusen enemmän taustaa: hän mainitsee asuneensa ennen palatsissa, mutta mitä hän siellä silloin teki? Oliko hän hovinoita? Hallitsija ennen Tritonia? Hänessä on kuitenkin positiivista, että hän osoittaa sympatian merkkejä lemmikkiankeriaitaan kohtaan ja tämä tekee hänestä inhimillisen.

Hahmoista vähiten pidin Prinssi Erikistä. Hän on hahmona paljolti tarinankerronnan väline: Ariel pelastaa hänet, hän etsii tyttöä jolla on tämän ääni, hän tutustuu ihmishahmoiseen Arieliin ja joutuu lopulta lumouksen valtaan. Kun Erik vihdoin saa jonkin selkeästi toiminnallisen roolin, se onkin se varsin kliseinen pelastustehtävä. Hänen hahmodesigninsä on hauska, mutta hahmona hänessä ei hirveästi ole pureskeltavaa. Tämän vuoksi Erik ja Ariel jäävät parinakin vähän mitäänsanomattomaksi, vaikka heillä onkin hyviä yhteisiä kohtauksia. Sidekick-hahmot ovat ihan onnistuneet, varsinkin Sebastian jatkuvine murheineen. Joonas-lokki ja Pärsky jäävät hieman irrallisiksi mutteivät ala ärsyttää.

Ursulalla ei ole hyvät mielessä.

Vaikka Disney ei mukaillutkaaan H.C.Andersenin alkuperäistä tarinaa aivan loppuun asti, on leffaan upotettu monia kiinnostavia juonenkäänteitä. Erityisesti pidin Arielin ja hänen isänsä Tritonin suhteen ottamista keskiöön: vaikka Ariel onkin tottelematon eikä kunnioita isänsä neuvoja, on Triton silti valmis antamaan kaikkensa pelastaakseen tyttärensä. Leffan koskettavimmat kohtaukset olivatkin mielestäni juuri ne, jotka kuvasivat isän ja tyttären kanssakäymistä, kuten Arielin kokoelman tuho tai Tritonin antautuminen Ursulalle. Animaatioelokuvissa ei liikaa perhesuhteita näet vatvota!

Pieni Merenneito oli Disneyn ensimmäinen prinsessaelokuva 30 vuoteen (jos jätämme Hiidenpadan pois laskuista) ja lienee oikeutettua sanoa, että Ariel on ensimmäinen moderni Disney-prinsessa. Kovan luokan feministit ovat tuominneet hahmon sen vuoksi, että hän muuttuu ihmiseksi miehen takia ja ylipäätään siksi että rakkaus toimii hänen motivaattorinaan. Tämä on kuitenkin hyvin yksipuolinen näkemys Arielin hahmoon. Vaikka hän antaakin rakkuden muuttaa elämänsä, hän onsilti särmikäs hahmo jolla on oma tahto. Ariel joutuu tekemään vaikeita päätöksiä ja uhrauksia unelmansa eteen - ja kokemaan myös niiden seuraukset. Hän on vasta 16, ja ymmärrettävästi siis impulsiivinen ja räiskyvä. Ariel saattaa muuttua miehen tähden, mutta se on hänen oma päätöksenä, eikä yhdenkään miehen. Ilmestymisensä aikoihin Ariel olikin yksi itsenäisimmistä naispäähenkilöistä Disneyn kokopitkien klassikkojen joukossa.

Musiikillisesti Pieni Merenneito on yksi Alan Menkenin helmistä. Laulut eivät ehkä kuljeta juonta eteenpäin, mutta syventävät tarinaa ja luovat tunnelmaa. Ainoastaan Les Poissons-biisin olisi voinut jättää suunnittelupöydälle. Merenneidon äänimaailma on ollut selvästi vaikea kääntäjille, ja tämä näkyy erityisesti Sebastianin lauluissa, joissa suomentajat ovat selvästi joutuneet venyttämään luovuuttaan. Muutenkin Pienen Merenneidon suomidubbaukseen on itselleni vaikea määrittää suhtautumista: olin jo tietoinen siitä, että leffaan on kaksi suomidubbausta ennen kuin katsoin koko rainan, ja mielipiteet tuntuvat jakautuvan paljolti kahtia. DVD:llä oleva uusi dubbaus ei ole mielestäni lainkaan huono, mutta minulla on kutina että saattaisin pitää kuitenkin enemmän englanninkielisestä, joka siis on toistaiseksi näkemättä.

On ilmiselvää, miksi Pienen Merenneidon katsotaan aloittaneen Disneyn uuden aikakauden: animaatio on huippuluokkaa ja tarina on yht'aikaa vahva kertomus nuoresta naisesta ja perinteinen prinsessasatu.  Elokuvassa on koskettavia kohtauksia ja ihanaa musiikkia. Ensimmäisellä kerralla elokuva ei oikein sisäistynyt itselleni täysin, mutta toisella kerralla se lumosi minut valtaansa. Aina yhtä tuore 25 vuoden jälkeenkin!

5 kommenttia:

  1. Kiva lukea sinun ajatuksia Pienestä merenneidosta! :) Minulla on aika samanlaiset taustat elokuvan suhteen, näin sen "kunnolla" vasta kolmisen vuotta sitten. Siitä lähtien olen pitänyt elokuvasta ihan hirmuisesti ja se on suosikkini Disney-klassikoista. Onhan siinä omat vikansa (Les poissons erityisesti) ja vedenalainen tumma värimaailma tuntuu välillä liiankin synkältä. Kuitenkin elokuvan laulut vievät aina mukanaan ja aina jaksan ihastella sitä, kuinka eläväiseltä ja onnelliselta Ariel näyttääkään mykkänä ihmisenä. Oma osuutensa ihastukseeni elokuvaa kohtaan on varmasti myös sillä, että pidän merenneitoja kiehtovina satuolentoina.

    Prinssi Erikistä olen vähän eri mieltä kuin sinä. On totta, ettei Erik ole elokuvassa mikään suuri persoona, mutta on hän minusta hyvä tyyppi kumminkin. Hän tuntuu olevan aika ujo, mutta lähtee silti rohkeasti kukistamaan Ursulaa. Eikä se ole hänen ainoa urotekonsa, pelastaahan hän myös Maxin palavasta laivasta.

    Olisi muuten mielenkiintoista kuulla vaikka omassa kirjoituksessaan, mitkä Disney-klassikot (ja miksei vaikka Pixarinkin) sinulta on vielä näkemättä. Lisäksi, jos jaksat, voisi mainita mikset ole vielä tullut katsoneeksi, onko sinulla mahdollisesti jotakin negatiivisia ennakko-odotuksia tms. niitä kohtaan. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, tuuminkin että Merenneito on varmaankin lähellä sydäntäsi kun Ariel on tuohon ihanaan avatar-kuvasiikin päässyt! Olisikin pitänyt kehaista Arielin hahmosuunnittelussa myös hänen aivan valloittavaa ilmeikkyyttään, joka sopii sekä hänen ikäänsä että erottaa häntä myös vanhemmista prinsessoista.

      Nyt kommenttiasi lukiessa aloin kyllä miettimään, että saatoin teilata Erikin vähän liikaa tässä tekstissä. Erikissä on kyllä mukavasti korostettu hänen epävarmuuttaan ja juuri tuota ujoutta, ja hänessä on persoonaa. Ehkä ongelmaksi jää se, että Arielin ollessa huikean temperamenttinen ja omatoiminen hahmo jää Erik vähän kalpeaksi hänen rinnalleen.

      Ja hei kiitos, ihan mahtava idea! Itse asiassa ajattelin maaliskuussa pitää täällä "Disney-teemakuukauden" 31 days -haasteen merkeissä, ja tuo sinun ideasi sopii jutun jatkoksi kuin nenä naamaan. Minulla onkin pari vähän "noloa" paljastusta tämän asian tiimoilta... :D

      Poista
    2. Ihan oikein olet tuumaillut! :D Et mielestäni teilannut Erikiä liikaa. Täytyy minunkin kyllä myöntää, että hän tosiaan jää Arielin rinnalla vähän valjuksi eikä ole yhtä muistettava. Varmaan myös esim. oma mielikuvitukseni on muokannut mielipidettäni hahmosta.

      Teemakuukausi kuulostaa tosi kiinnostavalta, samoin nuo tulevat paljastukset! Maaliskuuta odotellessa.. :)

      Poista
    3. En malta odottaa maaliskuuta ja Diseny teema juttuja. Sinun ja Paulan blogeja on todella ihanaa lukea, sillä Animattiot ja Diseny ovat lähellä sydäntä. :)

      Olen miettinyt jonkun Disney blogin tekemisestä, mutta en tiedä... :P

      Poista
    4. Kiitos Rico! Hienoa kuulla teiltä kummaltakin että maaliskuu herättää kiinnostusta :)

      Asiaa kannattaa miettiä ihan rauhassa. Jos on paljon blogeja niin sitten pitää yleensä "priorisoida" yhtä ja muut jäävät varjoon... Toisaata Disney-blogeja ei koskaan voi olla liikaa!

      Poista