perjantai 28. helmikuuta 2014

The Disney Vault -napinaa

Disneyllä on tunnetusti todella "mukava" tapa markkinoida joitakin aivan erityisellä tavalla ikonisiksi lukemiansa klassikkoja: ne ovat saatavilla vain rajoitetun ajan, jonka jälkeen elokuvien saatavuus heikkenee taas varsin tuskallisen pitkäksi aikaa (yleensä noin seisemäksi vuodeksi). Tähän klassikoiden kermaan kuuluvat ainakin Lumikki, Pinokkio, Bambi, Tuhkimo, Peter Pan, Kaunotar ja Kulkuri, Prinsessa Ruusunen, 101 Dalmatialaista, Viidakkokirja, Pieni Merenneito, Kaunotar ja Hirviö, Aladdin ja uusimpana Leijonakuningas.

Wikipedian mukaan Disney käyttää tätä tekniikkaa eniten koko viihdeteollisuudessa. Yhtiö itse sanoo toiminnan johtuvan siitä, että he haluavat lisätä klassikoiden ajattomuutta esittelemällä ne aika ajoin uudelle sukupolvelle. Tämä on toki ihan ymmärrettävää: kun elokuvat ovat pysyneet poissa markkinoilta muutaman vuoden, niiden tehdessä mainoskampanjan kanssa "comebackin" liittyy elokuviin samanlaista uutuudenviehätystä kuin uusiinkiin julkaisuihin. Lisäksi vanhat klassikot saavat uudelleenjulkaisun myötä yleensä uudenlaisia oheistuotteita ja lisämateriaalia levyille sekä uudenlaisen ilmeen kansiin. Systeemi tuo ihan varmasti sievoiset voitot yhtiölle.

Disney-fania kuitenkin tämä linja alkaa helposti ärsyttää. Diamond tai mitälie editioneina julkaistut klassikot ovat yleensä tarjolla varsin lyhyen ajan, ja sen jälkeen saatavuus vaikenee huomattavasti. Oman lempielokuvan metsästäminen DVD:lle voi osoittautua hyvinkin haastavaksi ja kalliiksi, jos jahtiin lähtee väärään aikaan. Muistan itse sen tuskan kun odotin Leijonakuninkaan uutta julkaisua vuosien ajan kuin kuuta nousevaa! Toki niin sanottu second hand market on aina olemassa, mutta tarjonnan ehtyessä hinnatkin ymmärrettävästi nousevat. Lisäksi asia voi hankaloittaa tavallisenkin kuluttajan elämää: mitä tehdä kun lapsi ihastuu elokuvaan vaikka nähtyään sen kaverilla eikä sitä saa käsiinsä mistään?

Saatavuusongelmat ovat asia erikseen, mutta vielä enemmän minua ärsyttää se, että vanhempia elokuvia markkinoidessaan Disney keskittyy ainoastaan näihin "eliittiklassikoihin". Toki yhtiö haluaa pitää keulakuvanaan juurikin näitä rakastettuja ja ajattomia klassikoita, mutta mielestäni tämä jättää varjoonsa monet hienot ja yhtä lailla laadukkaat elokuvat. On toki mukavaa, että nämä ovat jatkuvasti saatavilla, mutta toisaalta sääli että monet näistä elokuvista eivät saa minkäänlaista "kasvojenkohotusta". Esimerkiksi Tarzan ja Notre Damen kellonsoittaja julkaistiin viime vuonna blu-raylle, täysin samoilla kansilla kuin vuosia vanha DVD:kin. Lisäki ainaki NDK:ssa lisämateriaalia on uudessa julkaisussa ilmeisesti vielä vähemmän kuin edellisessä. On masentavaa, että jotkut leffat saavat uuden tyylikkään ulkoasun kerta toisensa jälkeen ja toiset jäävät pimentoon.

Ihan oikeasti Walt Disney Home Entertainment! Olen ihan varma että sopivasti brändättyinä sellaiset leffat kuin Pocahontas, Mulan ja Herkules myisivät ihan hyvin uudessakin ulkoasussa. Ja mihin suuntaan aiottekaan tästä jatkaa? Uusin "Disneyn holviin" päätynyt klassikko on Leijonakuningas, joka julkaistiin jo 20 vuotta sitten. Saavatko uudemmat klassikot jäädä historian pimentoon julkaisunsa jälkeen, vai avataanko holvin ovet kymmenen vuoden päästä vielä Tianalle tai Tähkäpäälle?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti