Ensisilmäyksellä: Mulan (1998)

"Mulan on lähtenyt!"

Mulan oli taas kategoriassa klassikot, joita hypetetään mutta joita en ole itse nähnyt kokonaisuudessaan. Minulla on kyllä ollut iso "Disneyn Satuklassikot" sarjan kuvakirja Mulanista, joten tarina pääpiirteissään on tiedossa. No, nyt on tämäkin aukko Disney-sivistyksessä paikattu. Kiintoisa huomio elokuvaan muuten on, että Mulanin soundtrack on itselleni varsin tuttu, ja sen vuoksi kiinnitin taustamusiikkiin enemmän huomiota kuin tavallisesti. (Disney-soundtrackeihin tekisi mieli kyllä tutustua perusteellisemmin näin muutenkin!)

Mulania on kehuttu yhdeksi käsikirjoituksellisesti parhaimmista Disney-klassikoista, ja en voi muuta kuin allekirjoittaa väitteen. Tarina on mielestäni todella onnistuneesti rakennettu, yksinkertainen ja johdonmukaisesti esitetty ja silti hyvin vaikuttava. Kerronta ei tullu junnaavan missään vaiheessa ja kokonaisuus pysyy hyvin kasassa. Mushu ja Cri-Kee (onko tuolle suomenkielistä nimeä?) ovat myös hyviä sidekick-hahmoja, heidät tuodaan mukaan juoneen mielestäni varsin ongelmattomasti ja heidän läsnäololleen on syy, sekä he myös toimillaan vaikuttavat juonen kulkuun. Juoni ei siis jää junnaamaan heidänkään kohdallaan.

Leffasta jäi mieleen erityisesti mieleenpainuvat hahmot sekä jotkin todella vaikuttavat kohtaukset. Mulan on päähenkilönä mielenkiintoinen: hän on älykäs, voimakastahtoinen ja neuvokas, mutta samalla myös epävarmaa itsestään ja omasta paikastaan. Eräs monipuolisimmista Disney-päähenkilöistä ja selvästi oman elokuvansa tähti. Kapteeni Shang jää latteammaksi, mutta toisaalta hän onkin paljolti sivuhenkilö. Myös Mulanin kaverit Ling, Yao ja Chien Po ovat huumoriosioidensa ohella myös varsin kiinnostavia henkilöitä, jotka kokevat myös hahmokehitystä. Chien Po suorastaan vei sydämeni, eikä vähiten silkkisen pehmeällä suomiäänellään! Kiinnostava oli myös keisarin avustaja, joka oli selvästi antagonistinen hahmo vaikka olikin hyvisten puolella.

Mulan ei ole täydellinen tytär

Shan Yu on mahtavan lakoninen pahis, joka ei turhia höpsöile (ehkä palatsikohdan "buu!" olisi voitu jättää pois) ja sotapäällikön aseman vuoksi hänessä on oikeaa uhkaavuutta. "Kuinka monta miestä tarvitaan viemään viesti?" on repliikkinä hieno ja varmasti unohtumaton. Hän myös tasapainottaa muita hahmoja, joissa on runsaasti komediallisia aineksia, ja hänen selviytymisensä lumivyörystä tekee hänestä oikeastaan hahmona vielä hyytävämmän. Monissa Mulanin aikaisissa elokuvissa pahisten kohdalla on pyritty pois mustavalkoisesta pahisroolissa, ja monilla Disney-renesanssiajan pahiksilla on paljon inhimillisiä ja komediallisia piirteiä sekä lauluosuuksia. Shan Yu on kuitenkin paluu sentyyppisiin uhkaaviin pahishahmoihin kuin Hornansarvi ja Pahatar.

Suosikkikohtaukseksi muodostui itselleni Mulanin ikoninen hiustenleikkuu ja päätös lähteä sotaan. Taustamusiikki on kohtauksessa aivan mahtava! Muutenkin musiikki toimi elokuvassa todella hyvin, myös palaneeseen kylään saapuminen oli todella hieno kohtaus eikä vähiten musiikin takia. "Teistä miehen teen" -kohtauksesta olen aina pitänyt, sillä siinä kuvataan hahmojen kehitystä ihan konkreettisesti. Olen iloinen ettei Mushulle annettu omaa laulua niin kuin tekijät alun perin suunnittelivat, sillä se ei välttämättä olisi ollut tarinankulun kannalta tärkeä. Nyt elokuvan neljä laulua ovat narratiivisesti varsin mielekkäitä. "Sen neidon vuoksi teen" jää ehkä vähän irralliseksi huumoriralliksi, mutta ainakin se luo kontrastia sitä seuraavaan kohtaan vakavampaan kohtaan.

Pidän myös siitä, että Mulanin tekijäporukka on uskaltanut tarttua ehkä itselleen vähän vaikeasti lähestyttävään aiheeseen eli muinaiseen Kiinaan. Naisten yhteiskunnallisen aseman käsittely ei varmastikaan ole yksinkertaista Mulanin kontekstissa. On myös ilahduttavaa huomata, että Mulanissa ihmishahmoista on pyritty tekemään autenttisen oloisia - ei kontektstiin sopimattomia popkulttuuri- tai nykyaikaviittauksia sun muita. Jonkinlaisen poikkeuksen tekevät esi-isät sekä Mushu, ja heidän huulenheittonsa toki saattaa ikävästikin pistää silmään muuten niin erilaisen ympäristön kanssa.

Mulania on yleensä tarjottu ehdokkaaksi "erilaiseksi poikatyttöprinsessaksi", ja tämän varjolla on myös kritisoitu loppuratkaisua, jossa Mulanin ja Shangin romanssia implikoidaan. Mulanin "maskuliinisuuden" ja "kapinahenkisyyden" voimakas korostaminen on mielestäni vähän omituista, sillä vaikka alku ymmärtää ettei Mulan koe perinteistä naisen roolia omakseen, niin elokuva korostaa ettei Mulanin päätös lähteä sotaan ole kapinaa morsiamen roolia vastaan (mitä ohjaaja alunperin suunnitteli) vaan halua pelastaa isä todennäköiseltä kuolemalta. Tarve tuoda kunniaa perheelle on elokuvassa tärkeässä osassa, eikä Mulania mielestäni esitetä rajoja rikkovana kapinoitsijana. Hän tekee niin kuin tekee, koska hänellä ei mielestään ole muita vaihtoehtoja. Siksi väite siitä, ettei Shangin ja Mulanin juttu sovi elokuvan "sanomaan" on mielestäni omituinen. Itse olen enemmän sitä mieltä, että tapa jolla Shang alkaa kunnioittaa Mulania elokuvan aikana on eräs kiinnostavimpia Disney-rakkaustarinoita koskaan.

Hienosti animoitu ja käsikirjoitettu elokuva hersyvine huumoreineen sai kyllä voitettua sydämeni. Mulan on mielestäni kaikki kehunsa ansainnut ja on melkeinpä häpeä että näin tämän klassikon vasta näin myöhään kokonaisuudessaan! Katsoin elokuvan suomidubilla ja mielestäni dubbauksen kanssa oli tehty hyvää työtä. Santeri Kinnusesta olen aina pitänyt ja Heidi Kyrön suoritus oli myös hyvä. Ja ah, Chien Pota dubbaavaa Kari Tammista jaksaisi kuunnella ties kuinka paljon...!