Ajatuksia: Lilo & Stitch 2 (2005)

Lilo & Stitch-elokuvan ympärille on kasvanut suurempi franchise kuin minkään muun 2000-luvun Disney-elokuvan ympärille. Leffasta on esimerkiksi tehty japanilainen spin-off jossa Lilo on jo kasvanut aikuiseksi ja jättänyt Stitchin. Kiinnostavaa mielestäni on, että elokuvasta tehdyt jatko-osat tuntuvat menevän kahteen eri suuntaan. Stitch! Avaruuskoe 626, Lilo & Stitch 3: Leroy & Stitch sekä elokuvan pohjalta tehty TV-sarja keskittyvät Stitchin alkuperään avaruuskokeena ja niihin muihin kokeisiin, jotka Jumba loi. Lilo & Stitch 2 ei oikein istu tähän porukkaan, vaan siinä Lilo on edelleen selkeä päähenkilö, ja sarja korostaa erityisesti perhettä ja sopeutumista yhteisöön.

Lilo & Stitch 2 on DisneyToon Studiosin tekemä DVD-levitykseen suunnattu jatko-osa (niin kuin Disneyn jatko-osat lähes aina ovatkin), ja tämä luonnollisesti tarkoittaa, että elokuvan budjetti on pienempi kuin valkokangaselokuvilla. Jaksankin aina muistutella, että tämän vuoksi Disneyn jatko-osia ja klassikoita ei kannata vertailla keskenään, koska sillä rahan määrällä toden teolla on väliä. Budjetti huomioon ottaen Lilo & Stitch 2:sen animaatio on yllättävän miellyttävää. Hahmojen ulkonäkö ei ole muuttunut mainittavasti ja elokuvaa on ihan mukava katsella.

Elokuvan juonikuviot ovat myös varsin kivoja: Lilo valmistautuu Stitchin kanssa yhdessä hulatanssikisaan, mutta harjoittelua varjostavat Stitchin kohtaukset, joissa hän käyttäytyy hallitsemattomasti. Lilo & Stitch 2 on jättänyt paljolti pois suureellisen avaruuskohkaamisen aluksineen ja aseineen, ja elokuvassa on enemmän niin sanottua "arjen draamaa", joka vetosi minuun myös ensimmäisessä osassa. Elokuvassa näytetään mielestäni hyvin Lilon pettymys Stitchiin, kun tämä ei pystykään käyttäytymään kunnolla. Voisikin sanoa, että tämä kaikissa sarjan oheistuotoksista tämä jatko-osa on eniten uskollinen alkuperäisen tunnelmalle, vaikka sen juoni jääkin ymmärrettävästi raakilemaisemmaksi.

Yllättävää kyllä, tykkäsin myös leffan huumorista. Elokuvassa on mukana myös vähän pöhkö sivujuoni, jossa Pleakley soosaa Davidin ja Nanin suhdetta, jonka hän pelkää olevan väljähtymässä. Pleakley on kyllä mahtava hahmo ja siksi onkin mukava, että hänellä on joku oma juttunsa leffassa, vaikka se nyt onkin aika irrallinen elokuvan varsinaisesta juonesta. Nanin hahmolle olisin toivonut elokuvassa ehkä vähän enemmän kehitystä, hän oli kuitenkin hyvin olennainen osa ensimmäisen elokuvan juonta ja siksi olisi mukavaa nähdä häntä enemmän jatko-osissakin.

Lilo & Stitch 2:sessa on oikeasti aineksia kelvolliseen jatko-osaan: budjettiin nähden hyvä animaatio, kivoja teemoja ja laulutkin ovat Elviksen hittejä. Valitettavasti yhtälön romuttaa ehkä Disneyn historian tökeröin valekuolema-tropen käyttö: Jumban epätoivoisista pelastusyrityksistä huolimatta Stitchin vika etenee siihen pisteeseen, että hän kuolee. Lopulta Lilon rakkaus kuitenkin herättää hänet henkiin. Hei pliis, onko kornimpaa nähty? Loppu vain romuttaa sen emotionaalisen latauksen, jonka elokuva on rakentanut. Tiedostan, että vihani valekuoleman käyttöä kohtaan on ehkä liioiteltua, varsinkin kun trope nyt on kuulunut Disneyn tyyliin enemmän tai vähemmän ihan ensimmäisestä klassikosta alkaen. Lopun "ihmeparantuminen" ei vain sovi elokuvan muuhun tunnelmaan ollenkaan.

Noh, surkeasta lopusta huolimatta Lilo & Stitch 2 on mielestäni ihan mukava jatko-osa ja sijoittuu minun näkemistäni Disneyn jatkiksista niiden parempien puolelle, ehkä juuri siksi että se oikeasti säilyttää jotain olennaista alkuperäisestä elokuvasta. On positiivista, ettei elokuva esimerkiksi ala esitellä uusia hahmoja, vaan yrittää kehittää eteenpäin vanhoja. Jonkin verran hiotummalla käsikirjoituksella elokuva olisi voinut olla jopa ihan mainiokin laajennus Lilon tarinaan.